Edellisiin yrityksiin olen mennyt toiveikkaana, hälläväliä asenteella, jännittyneenä tai innoissani. Erilaisilla fiiliksillä, mutta jollain fiiliksellä aina kuitenkin. Tämä kierto poikkeaa edellisistä siinä, että nyt ei ole oikein mitään fiilistä. Tämä touhu alkaa tuntua liukuhihnameiningiltä. Joka kuukausi samat kuviot. Tästä on tullut rutiinia.
Muistan, että joskus alussa jopa jännitti soittaa klinikalle. Ahdisti hakea se lääkevuori apteekista. Jännitti pistää omaan mahaan lääkettä. Inssi tuntui portilta unelmiin. Piinapäivissä on joku pieni toivonripe aina kulkenut mukana. On ollut fiiliksiä. Tässä kierrossa ei enää oikein ole.
Ainakin nyt, tänään, tämä tuntuu vaan siltä, että pakko jaksaa jatkaa yritystä ihan vaan siksi, ettei kaduta jos ei yritä. Kaksi negainssiä ei vielä kauhea tilanne ole, mutta minulta se on vienyt toivoa. Tämän kierron inssiin menen aika tunteettomana. Hoidan homman alta pois, ja siinä se.
Tutun kuulloista! JOspa nyt olisi sun vuoro !
VastaaPoistaTuskinpa vaan on, mutta toivotaan niin :)
Poista