Kun aloin unelmoimaan perheestä, pohdiskelin tietysti myös totaaliyksinhuoltajuuden tuomia haasteita. Mua ne eivät pelottaneet eivätkä säikäyttäneet. Osasin omasta mielestäni nähdä asiat aika realistisesti. Matkan varrella kuitenkin yllätyin siitä, kuinka paljon helpompaa arki on verrattuna siihen, mitä kuvittelin.
Millaisia haasteita/ hyviä puolia vastaan sitten on tullut? Ehkä yksi ikävimmistä asioista on se, kun täytyy lähteä illalla/ yöllä päivystykseen kipeän lapsen kanssa. Ja siinä siis se, että joutuu herättämään terveen lapsen mukaan. Jos vanhempia olisi kaksi, saisi toinen tietysti jäädä nukkumaan kotiin. Onneksi tällainen tilanne on kohdalleni sattunut vain kerran ja sekin meni kaikkineen ihan hyvin, mutta inhottavaa se silti on.
Roskien vienti. Pelkkä roskien vienti tarkoittaa sitä, että molemmat lapset on pakattava kärryihin mukaan. Yleensä vien roskat tietysti samalla, kun muutenkin ollaan menossa ulos eli ihan kauhean isosta ongelmasta ei ole kyse. Mutta ihan tällaiset pienetkin asiat vaativat paljon työtä, kun ei voi vaan piipahtaa pikaisesti missään.
Asioiden jakaminen. Jaan asioita paljon ystävieni ja perheeni kanssa, mutta joskus olisi tietysti kiva jakaa niitä ihan arjessa jonkun kanssa.
Päätösten tekeminen. Tämä on mielestäni enemmän positiivinen asia, mutta tässäkin on kaksi puolta. Saan tehdä kaikki päätökset yksin, mun ei tarvitse tehdä kompromisseja. Mutta toisaalta joskus on vaikeaa tehdä yksin isoja päätöksiä, mutta niistäkin on selvitty.
Yksi iso positiivinen asia on, ettei mun tarvitse koskaan, ikinä, never jakaa lapsia kenenkään kanssa. Tähän perheeseen ei tule koskaan viikko- viikko- systeemiä tai muutakaan systeemiä, missä joutuisin olemaan lapsistani erossa. Toki omaakin aikaa tarvitsen, mutta sen ajankohta ja pituus on itse päätettävissä. Tähän moni voisi kommentoida, ettei kaikki vanhemmat eroa ja se on totta. Tämä oli vain tällainen skenaario, mitä voisi olla. Tottakai yhtä hyvin voisi olla ehjä, onnellinen perhe.
Raha- asiat. Yksinhuoltajan tulot on pienet, joten on sanomattakin selvää, ettei tässä rikastumaan pääse. Kaikesta joutuu vähän tinkimään, mutta toimeen tullaan. Toisaalta, totaaliyhärin tuloilla ei tarvitse maksaa päiväkotimaksuja tms.
Arjen rankkuus. Yksinhuoltajana teet kaiken yksin. Otat jokaisen kiukun vastaan, hoidat jokaisen yöheräämisen, syötön, vaipanvaihdon. Myös silloin, kun olet itse kuumeessa ja yrjötaudissa ja valvonut viikon putkeen. Mutta toisaalta, totaaliyh ehkä saa hieman helpommin yhteiskunnan apuja, kuten kotiapua.
Oma aika. Totaaliyyhoolla ei käytännössä ole omaa aikaa koskaan. Tai ainakaan mulla ei ole kuin aniharvoin. Mutta kun asenne on se, että nyt nautitaan ajasta lasten kanssa, ei se kauheasti ole rassannut. Ja mitä harvemmin pääsee yksin johonkin, sitä enemmän siitä osaa sitten nauttia.
Kaikki autoon liittyvä. Ne asiat voisin erittäin mieluusti ulkoistaa jonkun toisen hoidettavaksi.
Vaikka lista painottuikin ehkä enemmän huonojen puolien ympärille, on arki yksin jotenkin seesteistä ja leppoisaa, enkä juuri nyt kaipaa tähän ketään muuta.
Varmasti olisi paljon muutakin, mutta nyt mua vaaditaan erotuomariksi ;)
Mun mielestä sulla on kyllä todellakin realistiset ajatukset ja tajusin joka sanan :) ja mun mielestä on kyllä täysin okei puhua myös huonoista puolista, kun joskus ku somea seuraa niin tuntuu, että niistä asioista ei sais puhua, jos ymmärsit mitä tarkoitan :)
VastaaPoista