Vihdoinkin tein päätöksen hoitovapaan jatkamisesta!

Aurinko ja ylipäätään koko kevät on piristänyt meidän pientä perhettä kummasti! Jotenkin sitä herää talven jäljiltä eloon ja piristyy. 

Me ollaan treffailtu tosi paljon kavereita ja muita monikkomammoja lapsineen. Ollaan käyty Hoplopissa. Ollaan ulkoiltu paljon enemmän ja tavattu lähitalojen lapsia. Ollaan käyty leikkipuistoissa.

Vähän aikaa sitten käytiin heittämässä pieni kevätreissu mummolaan ja mökille. Ihan uskomatonta, miten helppo lasten kanssa on reissata. He osaavat itse kävellä autolle ja autolta kylään, eivät kitise autossa ja sopeutuvat paikkaan kun paikkaan.

Tässä välissä käydään lapsimessuilla ja sitten jatketaan kevätreissua taas uuteen kohteeseen.

Kyllä täytyy sanoa, että kun lapsille tulee ikää lisää, niin elämä helpottuu koko ajan.

Tein muuten päätöksen, että jään kotiin siihen asti kunnes lapset ovat 3- vuotiaita. En ole sen kummemmin miettinyt millä pärjätään (rahallisesti), mutta kun ollaan tähänkin asti pärjätty, niin eiköhän sitä vielä seuraavatkin puolitoista vuotta pärjää. En jaksa stressata! Aina sitä jotenkin selviytyy.

Tuttipulloista ja tuteista luopuminen on sujunet edelleen mallikkaasti. Toinen välillä saattaa imeskellä jotain lelua, mutta ei sen kummempaa. Pientä uhmaa on havaittavissa ainakin toisen osalta. 

Elämä on mukavan hektistä, toki ihan kotipäiviäkin on ihanaa viettää silloin tällöin :)