Pelottavimmat hetket top 10

Listaan tähän tähänastiset pelottavimmat hetket. Nämä ei ole missään järjestyksessä.

1. Sektio

Jälkikäteen ajateltuna pelkäsin täysin turhaan. Mikään ei sattunut, ei edes spinaalin ja epiduraalin laittaminen. Mutta pelkäsin sitä silloin ihan hirveesti. Itkin kun menin saliin. Ehkä eniten pelkäsin sitä, että vauvat ei olekaan kunnossa. Heti kun näin vauvat hyvävointisina, rentouduin ja melkein nukahdin laikkauspöydälle. 

2. Monitorin piipitys Kättärillä

Itsenäisen hoidon osastolla vauvat olivat tietysti kiinni monitoreissa, jotka seurasivat sykettä ja happea. Välillä laitteet piipittivät jonkun hetkelliset laskun takia muutaman piippauksen, ja siihen tottui. Mutta kerran se piipitys ei loppunut. Menin aivan paniikkiin! Mulla oli toinen vauva sylissä ja juoksin sen kanssa kansliaan hakemaan itkien hoitajaa. Mitään hätää ei ollut, laitteessa oli vissiin vaan huono signaali tai jotain. Mutta herranjumala että säikähdin. 

3. Kotiutuminen

Kun olin viikkoja ollut turvallisessa "haikaranpesässä" harjoittelemassa vauvojen hoitoa kokeneen hoitajan opastuksella, tuntui kotiinpaluu todella pelottavalta. Pelkästään se, ettei vauvat olekaan enää koneissa kiinni, pelotti. Kaikkihan meni hyvin, mutta huh kun oli jännittävää.

4. Niptin tulokset

Viitaten aiempaan raskauteen (missä tulokset oli kamalaa kuultavaa), pelkäsin kuollakseni sitä kirjettä. Onni oli sitäkin suurempi, kun tulokset olivat täydelliset: ei kromosomipoikkeamia ja kaksi tyttöä tulossa <3

5. Rakenneultra

Tässä sama kun edellisessä. Niiden huonojen uutisten kuuleminen oli niin kamalaa. Itkin ja tärisin koko ultran ajan, mutta kaikki olikin hyvin :)

6. Vauvan kakominen

Pari kertaa vauvat ovat vähän kakoneet, maito on ehkä mennyt väärään kurkkuun. Nämä on olleet myös pelotavia tilanteita, jotka ovat kuitenkin menneet nopeasti ohi, eikä mitään vakavaa ole ollut.

7. Kanyylin laitto A-vauvalle

Voi kamala. Naikkarin teholla laitettiin A:lle kanyylia. Seurasin toimenpidettä vierestä noin puoli tuntia, mutta sitten en vaan enää pystynyt, kun sitä ei saatu paikalleen. Pään verisuonia poksahteli rikki ja vauva huusi. Jouduin poistumaan huoneesta, ja hoitajat joutuivat pyytämään lääkärin laittamaan kanyylin. Tästä operaatiosta jäi A:lle muistoksi arpi päähän.

8. Kohtaus Naikkarilla

Sain Naikkarin osastolla sellaisen aluksi harmittomalta tuntuvan kohtauksen, joka eskaloituikin teholle asti. Nopean hoidon ansiosta homma oli nopeasti ohi. Mutta kyllä mä vauvojen puolesta silloin säikähdin.

9. A- vauvan kasvun hidastuminen/ loppuminen

Oli jotenkin pelottavaa, kun A- vauva lopetti kasvamisen. Koko ajan arvioitiin, voidaanko vielä jatkaa raskautta. Ja minua pelotti, että selviääkö vauva ollenkaan, jos se ei kasva masussa. Se epätietoisuus oli kauheaa. Ja ristiriitaisuus siitä, että mitä pidempään vauvat on mahassa, on se parempi B- vauvalle, mutta huonompi A-vauvalle ja toisinpäin. 33+6 oli aivan oikea aika synnytykselle.

10. Tulevaisuus :D

En edes uskalla ajatella kun korkeintaan muutaman viikon päähän. Ei mua tulevaisuus oikeesti silleen pelota, mutta onhan se aikamoinen työmaa saada nämä tirpat aikuisiksi :) Tulevaisuutta odotan kyllä enemmän mielenkiinnolla kun pelonsekaisin tuntein. 

Tulossa myös ihanimmat hetket top 10 :)