Noin se vaan sujahti ohi tyttöjen 11 kk päiväkin. Isoja tyttöjähän nuo jo ovat. Mun vaaperot :)
Kumpikin konttaa kovaa vauhtia ja kumpikin nousee tukea vasten seisomaan. Toinen harjoittelee kovasti ilman tukea seisomista ja vahingossa otti ensimmäisen askeleensakin. Toinen osaa jo taputtaa, toinen vasta harjoittelee.
Ääntä riittää: "Tä, mitä, älä, hei hei!!!".
Hapanmaitotuotteet ovat maistuneet. Alussa ne aiheutti ihan pieniä ilmavaivoja, mutta nyt masut on jo tottuneet.
Päikkäreissä ollaan siirrytty ihan luonnostaan kaksiin päikkäreihin. Tämä tosin aiheuttaa sen, että tytöt menevät nukkumaan yöunille jo ennen seitsemään- ja se taas aiheuttaa sen, että 5-6 aikaan aamulla pitää saada maitoa.
Neuvolassakin käytiin ja painot oli suurinpiirtein siinä 9,5 kg:n hujakoilla ja pituudet muistaakseni 72-74 cm hujakoilla.
Toista tyttöä pisti ampiainen, mutta siitä ei onneksi aiheutunut muuta kun kova huuto pistohetkellä.
Molemmat seuraavat mua jokapaikkaan kokoajan ja ovat tosi paljon mun kimpussa. Tämä on ehkä vähän rasittavaa välillä, mutta lienee ohimenevää ;)
Vierastamista ei ole juurikaan havaittavissa.
Toinen on alkanut kapinoimaan vaunuihin menemisessä, jos ollaan oltu jossain kivassa paikassa, esim. leikkipuistossa. Huoh!
Elämä on kaikin puolin ihanan leppoisaa. Omalla tavallaan on ollut vähän haikea mieli, kun vauvavuosi vetelee viimeisiään, mutta samalla odotan taaperovuotta innolla. En malta odottaa, että tytöt oppivat kävelemään ja puhumaan :) Huisia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti