Meille on rantautunut joku inhottava pöpö, joka on kaatanut toisen tyttösen sänkyyn. Viikko sitten alkoi yöhuudot ja kuume ja alkuviikosta haimme antibiootit molempien korvien korvatulehduksiin. Toinen tyttö on selvinnyt tähän asti terveenä, mitä nyt silmät rähmii.
Olen käytännössä valvonut viikon, tai ainakin nukkunut pienissä pätkissä ja todella huonosti. Onneksi olen itse pysynyt terveenä ainakin toistaiseksi.
Lääkkeiden anto on yhtä taistelua, syöminen on taistelua ja syliä kaivataan ihan jatkuvasti.
Tämä on ensimmäinen kerta, kun kumpikaan lapsista on kunnolla kipeänä ja minulle tietysti uusi tilanne. On vaikea arvioida, milloin pitää mennä lääkäriin ja milloin tilanne on ihan normaalia sairastamista. On hirveää katsella lapsen kipua vierestä, kun ei voi oikein mitenkään auttaa.
Koti on luonnollisesti pommin jäljiltä, kun kaikki aika menee sairaan lapsen hoitamiseen. Ja toisaalta koko ajan on huono omatunto, kun terve lapsi haluaisi myöskin huomiota, mutta jää väkisinkin nyt vähän vähemmälle huomiolle. Aika haastava tällainen kombo, että toinen on ihan sylikamaa ja toinen täynnä energiaa.
Tätä on nyt jatkunut viikon, en edes uskalla ajatella kuinka pitkään vielä...Pakko vaan mennä päivä kerrallaan eteenpäin ja toivoa, että tämä olisi pian ohi.
Mä olen entistä vakuuttuneempi siitä, että vauvavuosi oli HELPPO ja seesteinen verrattuna tähän alkaneeseen taaperovuoteen. Tämä on kyllä ihan omaa luokkaansa vaativuudeltaan.
Kahvi on nyt tippunut. Tein sen extravahvana. Hyvää huomenta kaikille :)
Auts! en edes uskalla kuvitella millaista arki olisi kahden kanssa, kun tässä yhdessäkin sairaassa on tarpeeksi ;) Meillä tulee ensi viikolla neljä kuukautta täyteen jolloin minimies ei ole ollut kuin satunnaisia päiviä terveenä. Viimeisin terve viikko on kesäkuulta... ja toivoisin niin, että voisin sanoa, että kyllä se helpottaa, mutta itse olen kanssa aivan puhki. Töissä varmasti työpanokseni on päätä huimaavaa ;) Yksi päivä mietin tosissaan jos pakkaisin mukaan tyynyt ja peiton ja liukenisin varastoon päiväunille ;) Antibiootit meillä otetaan tyytyväistä mmm-mantraa toistaen kuinka herkullista ;) mutta kun niitäkin on syöty kohta kuukauden päivät reiluun kuukauteen, kai siihenkin tottuu... alussa kyllä tungin ruiskulla syvälle kurkkuun samalla kun kutitettelin kaulasta (koirilla se ainakin tehoaa ;)), jotta nielaisisi litkut. Yleensä päätyivät pitkin seiniä, joten editystä on tapahtunut. Oikeasti en kyllä osaa sanoa mitään muuta kuin tsemppiä! Itse olen joskus maannut puolkuolleena lattialla tyynyn kanssa, nukahtanut lapsi sylissä sohvalle... lepo tekee ihmeen hyvää. En tiedä miten teillä on, mutta itselleni aikoinaan sanottiin kotipalvelusta, että tarvittaessa heiltä saa akuuttiin tarpeeseen hetkessä myös apuja, jotta saan nukuttua. Eli hoitaja olisi napannut minimiehen vaunuihin ja itse olisin saanut nukkua päiväunet. Tosin ymmärrän kyllä, että sairasta lasta ei ole kiva jättää vieraiden hoitoon, mutta kyllä se vain on niin, että itsestään täytyy pitää huolta... ja tämä tulee henkilöltä, joka on tällä viikolla ollut ihan lähellä etten ole työmatkalla nukahtanut rattiin taas yhden valvotun yön jälkeen.
VastaaPoistaTeillä on ollut kyllä raskas taival, ei voi edes verrata. Oot kyllä rautainen äit, kun olet jaksanut <3
PoistaMäkin nukahdin yhtenä päivänä sohvalle istualteen, kummassakin kainalossa nukkuva tyttö. Välillä oikein ihmettelen, miten näin vähillä unilla ylipäätään pystyy arkea pyörittämään. Nyt on 10. päivä menossa ja tänä aamuna toinen tyttö yski niin kovaa, että oksensi mun päälle- ah tämä äitylielämä on välillä niin hohdokasta :D
Mulla kävi keskiviikkona kotiapu, mutta en saanut nukuttua, vaikka yritin. Mutta se pelkkä rauhassa makoilukin oli tosi hyvä juttu.
Meillä on sairastettu teidänkin edestä. Kaksi päivää 1 v päivän jälkeen alkoi viimeisin flunssa, joka muuttui jossain vaiheessa kurkunpään tulehdukseksi. Kolme yötä valvottiin hylkeeltä kuulostavan yskän kanssa. En ole varma olenko seonnut jo laskuissa, mutta sanoisin että menossa on neidin yhdeksäs flunssa. Lisäksi yksi vatsatauti sairastettuna. Ikää on nyt pari viikkoa päälle 1 v.
VastaaPoistaApua :o Huima flunssakierre! Mä niin pelkään, että meilläkin alkaa tästä kunnon kierre, toivottavasti ei. KOvasti tsemppiä <3
Poista