Kaatopaikka vai puhdasta pintaa?

Kotini on ennen lapsien rynnäkköä ollut aina siisti ja puhdas. Ja sisustettu. Sellainen, josta olen itse tykännyt ja missä olen hyvin viihtynyt.

Nykyään kotini on räjähdys! Mutta ei kuitenkaan ihan vallaton sellainen, vaan ehkä ennemminkin hallittu räjähdys. Mitä tällä tarkoitan ja mitkä asiat kosin siivouksessa on mulle ne tärkeimmät?

Meillä on aina pyykkikori tyhjä. Mä pesen paljon pyykkiä ja se on lempihommaani. Olen oppinut erittäin taitavaksi tahranpoistajaksi ja multa löytyy arsenaali erilaisia pesuaineita ja tahranpoistoaineita. 

Tiskipöytä on meillä aina siisti, viimeistään illalla. En koskaan jätä tiskejä yöksi lavuaariin, vaan laitan aina illalla tiskikoneen päälle illalla. 

Jo nämä kaksi em. asiaa saa mulle jonkunlaisen mielenrauhan. 

Sitten siirrytään olohuoneeseen. Lattia on täynnä leluja, leivänmuruja, ehkä jotain roskia (tapana on silputa kaikki postit) jne. Tämä kaaos ei mua ahdista ja ehkä sekin rajoittaa siivoamisvimmaa, että tiedän sen olevan turhaa. Perässäni kulkee kaksi tuholaista, jotka sotkevat sitä mukaa kun minä siivoan. Imuroin ja pesen lattian ehkä 2-4 kertaa viikossa. Välillä tuntuu, että sekin on ihan turhaa. 

Oma makkarini on kaiken turhan hautausmaa ja varasto. Lastenhuone pysyy melko siistinä, koska tytöt eivät siellä juurikaan aikaa vietä. He tykkäävät leikkiä olkkarissa.

Olen karsinut leluja aika kovalla kädellä ja se on osoittautunut hyväksi ideaksi. Olen huomannut, että lelut on aika turhakkeita ainakin meillä, koska mieluiten leikitään tyhjällä muovimukilla tai tosiaan sillä postilla :D 

Mä en kauheasti stressaa siisteydestä. Siivoan silloin kun on motivaatiota. Usein otan jonkun pienen tavoitteen, enkä edes yritä koko kotia siivota yhtenä päivänä. Tänään saatan pestä vessan, huomenna laittaa puhtaat pyykit kaappiin ja viikonloppuna vaihtaa lakanat. 

Meillä ei ole mattoja olohuoneessa eikä keittiössä ja kaikki tasot on tyhjinä. Minun silmään koti on aika kolkko, mutta ei tässä ole nyt oikein vaihtoehtoja, koska kaikki tuhotaan mihin päästään käsiksi. Välillä iltaisin haaveilen matosta ja sen tuomasta kodikkuudesta. Samalla muistan, kun raahasin edelliset kaatopaikalle (niihin kakattiin ja kakka oikein levitettiin villamattoihin!). Odotellaan siis muutama vuosi vielä :)

Olen joutunut opettelemaan tätä epäjärjestyksen sietämistä. Melko hyvin tätä jo siedän, mutta en kuitenkaan ihan täysin. Koitan ajatella, että tämä ei montaa vuotta kestä. Heh.

Mitään niksejä en oikein osaa antaa. Ehkä tavaran ja etenkin lelujen karsiminen  kuitenkin voisi olla yksi vinkki. Olen viemässä tavaraa kirppikselle ja koitan karsia aika kovalla kädellä, että saataisiin vähän tilaa kaappeihin. 

Jos jotain saisin, olisi toivomuslistallani varsi- imuri, siivooja pari kertaa kuussa ja vaatehuone. Mutta nyt mennään rikkalapiolla ja harjalla, omalla siivouksella ja täpötäysillä kaapeilla.