Uhmaikä

Tytöillä on ikää 1v9kk ja uhmaikä on jo ilmestynyt kuvioihin. Tai sanotaanko, että olen päässyt näkemään siitä pieniä pilkahduksia ja kunnon räjäytys on varmastikin vasta edessäpäin. Sitä innolla odotellessa, heh.

Mitä täällä siis nykyään tapahtuu? No meille on muuttanut pari mielensäpahoittajaa. Asiat, joista ennen ei oltu moksiskaan, pahoittavat nyt mielen ja saavat aikaan kunnon itkun ja kiukun. Kun äiti kieltää jotain, kun sisko ottaa lelun kädestä, kun vaippa pitäisi vaihtaa tai joku tuntematon syy.

Asioihin vastataan ei ja pudistellaan päätä. 

Itkupotku- lattialleheittäytymis- kiukku kaupassa. Jes, tämänkin olen päässyt kokemaan.

Ruuasta kieltäytyminen. Tähän asti kaikki ruoka on maistunut oikein hyvin, mutta nykyään saatetaan joistain ruuista kieltäytyä. Lautanen saattaa lentää lattialle.

Onneksi tämä on vielä aika lievää, mutta sekin vähä on aika hermoja raastavaa. Etenkin sellainen hirveä huutoitku. 

Lueskelin netistä tähän tulevaan uhmaikään liittyvistä asioista. Ehkä hain jotain oljenkortta tyyliin "Uhmaikä kestää muutaman kuukauden, jonka jälkeen lapsi rauhoittuu". Löysin kuitenkin tiedon, että uhmaikä alkaa taittua vasta 4-5- vuotiaana. Oijoijoi. Mutta samalla löysin tietoa myös siitä, miksi lapsi käyttäytyy näin. Nyt minun on jotenkin paljon helpompi ymmärtää tätä kiukkua, kun tiedän mistä se johtuu. Minun lapset itsenäistyy! Esimerkiksi kaikesta kieltäytyminen tuo lapselle tunteen, että hän päättää omista asioistaan. Tämä on normaali ja tärkeä prosessi lapsen kehityksessä. Kiukuttelu ei johdu tyhmästä äidistä, vaan on ihan normaali ja tärkeä vaihe. Ihana kuulla. En olekaan epäonnistunut ja luonut hirviöitä.

Olen lukenut jostain Fabon keskustelupalstoilta, että jonkun lapsi ei ole yhtään uhmakas eikä kiukuttele koskaan. Äiti on ylpeänä kertonut, kuinka hyvin hän on onnistunut kasvatuksessa. Mutta onneksi sain tähänkin mieltä tyynnyttävän vastauksen: jokainen lapsi itsenäistyy jossain vaiheessa, ennemmin tai myöhemmin eli jokainen käy nämä samat vaiheet läpi. Toki lapsen oma temperamentti vaikuttaa asiaan myös, mutta kyllä jokainen vanhempi pääsee nauttimaan näistä uhmaiän hienouksista ainakin jossain määrin.

Suurin osa ajasta meillä on edelleenkin aika leppoisaa, onneksi. Mutta kun uhmailijoita on kaksi kappaletta ja tekevät sitä eriaikaan, on välillä äidillä pinna vähän kireällä. Meille yksi takuuvarma tilanteenrauhoittamisniksi on kylpy: sitä molemmat rakastavat ja siellä ei kiukutella.

Kertokaa omia kokemuksia! Milloin uhma teillä alkoi ja loppui? Milloin se oli pahimmillaan? Miten hermo kestää?