Tietysti ennenkaikkea rakkautta. Halua huolehtia pikkuisista. Huolta, pelkoa, jännitystä, onnea, itkua, naurua.
Tällä hetkellä en enää pelkää sitä, että vauvat lopettaisivat hengittämisen tai tukehtuisivat pinnasängyssä. Nyt hämmennystä aiheuttaa se, jos vauva itkee tai ähertää naama väärällä jotain, enkä tiedä miksi. Sairaalassa tosin opin, että 90% itkuista on nälkää, joten aika hyvin tilanteet on saatu hallintaan maidolla :)
Tuttipulloshow kaksi kertaa päivässä. Mulla on noin 10 tuttipulloa, joilla pyöritän tätä korvikerumbaa. Laitan maidot valmiiksi aamuisin ja iltaisin. Kiitos mikrosteriloijan keksijälle, se on arkeni pelastus! Syötän tytsyt noin 2,5- 4 tunnin välein. Sairaalassa syöttöväli oli nakutettu 3 tuntia, mutta nyt kotona rytmi on muuttunut enemmän lapsentahtiseksi.
Keskostippa, rauta ja d-vitamiini. Nämä menee vauvoille. Rautatahroja löytyy jo lähes joka vaatteesta. Niksejä millä ne saa pois vai saako millään?
Pissat lattialle. Oksennuspuklu paidalle. Löysät kakat, kovat kakat ja kakat selässä. Vaippoja siellä ja vaippoja täällä. Niitä menee päivässä noin 12 kappaletta yhteensä.
Pyykinpesua. Joka päivä pari koneellista.
Unipesä on yksi parhaista hankinnoistani. Vauvat nukkuvat vähintään yhden syöttöjen välin olkkarissa unipesässä ja muutenkin viettävät siinä aikaa, kun haluavat seurustella. Lisäksi jos vauvat heräävät samaan aikaan, on unipesä korvaamaton syöttötouhuissa. Toinen pesään, toinen pullolle ja vaihto.
Omista tarpeista tinkiminen. Tämä lienee tuttua kaikille pienten vauvojen äideille, tai ainakin yksinhuoltajille. Tai ainakin kaksosten yksinhuoltajille :D Kun aikaa on rajoitetusti ja hommaa paljon, on jostain karsittava. Ja kyllä se täytyy myöntää, että olen useana päivänä havahtunut joskus kuuden aikaan illalla nälkään ja tajunnut, etten ole kerennyt syömään koko päivän aikana. Aamukahvit ovat toistaiseksi onnistuneet vielä hienosti, luojan kiitos ;)
Sisällä möllöttäminen. Vauvoja ei saa viedä ulos vielä, joten me ollaan täällä neljän seinän sisällä motissa. Onneksi kavereita on käynyt kiitettävästi, etten ihan mökkihöperöidy. Mutta kyllä mä kaipaan kävelylenkkejä raittiissa ulkoilmassa.
Tällaisista asioista arkemme koostuu tällä hetkellä. Jotenkin kaikki on tapahtunut niin nopeasti, etten ole henkisellä puolella kerennyt tätä asiaa kunnolla vielä prosessoimaan. Tuntuu, etten ole vielä oikein tajunnutkaan, että olen kahden tyttären äiti- vaikka tytöt täyttävät huomenna jo 3 viikkoa! Ihan uskomatonta, miten nopeasti aika kuluu!
Miksi et imetä..?
VastaaPoistaVauvoille on teholta lähtien annettu maito letkusta ja pullosta. Lisäksi maidon nousu rintoihin on ollut hieman hakusessa, kun synnytystapa oli sektio ja sekin tehtiin aikaisilla viikoilla. Vauvat osaavat imeä kyllä ja välillä tissitelläänkin :) Mutta ruuaksi asti ei maitoa riitä. Ja aikaa ei pumppaamiseen valitettavasti ole.
PoistaHieno ajatukseni oli synnyttää alateitse ja imettää, mutta näin ne tilanteet vaan muuttuu. Huonoa omaatuntoa en kerkiä potemaan, tässä on niin paljon muutakin puuhaa :)
Mullakin oli erilaiset ajatukset omasta synnytyksestä, mutta kaikki ei tosiaan aina mee niinku haluais. Enkä todellakaan jaksa siitä asiasta tuntea huonoa omaatuntoa, on jo paljon muitakin (typeriä!) syitä, kuten virikkeellistääkö vauvaa tarpeeksi, halaileeko vauvaa tarpeeksi, vaihtaako vaipan tarpeeksi usein ja lista jatkuu.. ;D ps. meillä sama setti tippoja :)
PoistaOlipa kiva lukea kuulumisia! :) Kuinka painavia tytöt ovat jo? Onko teillä joku paino- vai ikäraja siihen, että pääsette ulkoilemaan? Toivottavasti saavutatte sen pian ja pääset vaunuilemaan ulos! :)
VastaaPoistaOnko tytöillä muuten jo nimet vai aiotko pitää jonkinlaiset nimiäiset/ristiäiset?
Tytöt olivat tämän päivän punnituksessa 2440 g ja 1960 g. Eli ovat kotona kasvaneet huimaa vauhtia! Ulosmenoon ei ole mitään tarkkaa rajaa. Sellaista 2,5 kilon painoa kai pidetään jonkinlaisena rajana, ja myös laskettua aikaa. Mutta kokonaisuus ratkaisee eli vauvojen kunto ja vointi. Neuvolntäti oli sitä mieltä, että vauvat ovat niin hyväkuntoisia, että voitaisiin pikkulenkki tehdä loppuviikosta :)
PoistaTytöillä on jo nimet ja lähetin jo maistraatin paperitkin eteenpäin. Jos jaksan, niin pidän nimiäiset. Ihan fiilispohjalla mennään siis, en stressaa näistä kaikenmaailman kekkereistä.
Voi, onpa ne pieniä! <3 Ja on kyllä iso kokoero pienillä! Kiva, jos pääsette pian ulos. :)
PoistaYmmärrän, että et nimiä kerro täällä blogissa, mutta olisi kiva kuulla jossain postauksessa siitä, miten päädyit nimiin ja onko niiden taustalla jotain tarinaa tms. :) Terv. nimifriikki :D
Niin ihanaa lukea sulta näitä postauksia! Tuntuu niin upealta, että saat vihdoin olla äiti, kovaa vauhtia perässä tullaan! :)
VastaaPoistaPuuhaa sulla kyllä tuntuu riittävän kovasti ja kiva kun ystävät tulevat kyläilemään! Tota mikrosterilioijaa (hitto mikä sana, menikö ees oikein :D) olen kans miettinyt laittavani hankinta listalle.
Mä sain steriloijan tutulta kaksosisältä ja jos en olisi sitä saanut, olisin ostanut! Suosittelen.
PoistaPian sullakin on vauva-arki käsillä :) Mahtavaa! <3 Tää on ihanaa!
En tarkoita syyllistää tai arvostella, mutta maitoa tulee kun sitä "tilataan" ahkerasti. Eli tissiä vaan. Pääset paljon helpommalla kuin pullorumbaa pyörittämälllä. Tsemppiä arkeen! Varmasti on kädet täynnä.
VastaaPoistaEi kaikilla vaan tule ja siihen päälle sektio niin voi joillekkin olla mahdottomuus. Itse olen yrittänyt ja yrittänyt, tuntenut hirvittävää tuskaa ettei minusta ole imettäjäksi. Lopuksi tajusi siitä pakonomaisesta imettämisen yrittämisestä että lapsen paras on antaa korviketta. Se ei vaan kaikilla maitohanat aukea. Ja minulla neljän lapsen kanssa viikko tolkulla yritetty, onneksi neljännen kohdalla joka syntyi vielä sektiolla ymmärsin etten ole huono äiti vaikka imettämällä en häntä ruokkimaan pysty.
PoistaJoten jokaiselle lapselle tärkein on kyllä se maito tuli se pullosta tai rinnasta sillä ei ole väliä.
Kyllä sitä imetystä on yritetty ja se ei vaan tässä yhtälössä valitettavasti onnistu. Pullorumba on aika helppo loppupeleissä, kun vaan organisoi sen järkevästi. Lisäksi lasken maidon määrät vielä ja imetyksellä sitä ei pysty tekemään. Sekin etu tässä korvikkeessa on.
PoistaMulla oli ihana lääkäri, joka sanoi että korvikemammojen syyllistäminen on vanhakantaista ja aikaansa elänyttä. On niin erilaisia raskauksia ja synnytyksiä, sekä vauva-aikoja että vauvoja, ettei kaikilla imetys vaan onnistu, vaikka tahtotila olisi kova. Mulla mm. raskausmyrkytys vaikuttaa aika paljon tähän asiaan kaiken muun lisäksi. Ja tämän imetys vrs. korvikeasian miettimiseen ei kuulemma kannata tuhlata yhtään energiaa, koska se on mitä on ja mun kohdalla korvike. Se ei ketään tai mitään määritä millään tapaa. Vähän sama kun puetko lapsesi siniseen vai vihreään. Hyviä lapsia noista kasvaa korvikkeellakin <3
Kyllä joillakin on pokkaa tulla sanomaan muidn imeyksestä, vaikka eivät ole edes nähneet tilannetta.
PoistaSanon nyt suoraan, koska tilanne on myös minulle henkilökohtainen ja arka paikka, vaikka siitä on melkein vuosi.
Kärsin todella karvaan imetyspettymyksen, kun vauva tottui jo sairaalassa tuttipulloon. Käytännössä katsoen itkin ja pumppasin maitoa ensimmäiset 3kk. Minua ei onneksi kukaan kuittaillut pullosta, mutta jos joku olisi, olisin varmaan kuristanut sellaisen paljain käsini. Niin kova paikka se oli silloin minulle. Onneksi kuitenkin meillä on tarjolla korvikkeita, joilla lapsi kyllä pysyy hengissä! :)
Pakko vielä lisätä, miten helpolta saat vauva-arkesi kuulostamaan, ja vielä yksin kaksosten kanssa! Olet kyllä aikamoinen supernainen! :D Enkä väitä, etteikö olisi rankkaa. Onnea vielä hurjasti kaksosista! <3
Onnea pikkuisista <3 älä välitä tuollaisista "vain imetys on oikea tapa" -tuputtajista.. pärjäät niin hyvin 2 vauvan kanssa yksin!
VastaaPoistaOmalla kohdalla istuin päivät pitkät imettämässä kun maitoa ei tullut kunnolla ja mies löyti minut samasta kohdasta töistä tullessa mitäs muuta kuin imettämässä. Hän kantoi minulle ruokaa ja juomaa kun en voinut paljoa liikkua koska "maitoa on vain tilattava että sitä tulee", eikä maitoa tullut kuukausiin tarpeeksi.
Hienoa että vauvoille sopii korvike! Oma vauva ei huolinut korviketta kunnolla ja mietin että mitäs sitten käy jos oma maito loppuu kokonaan.
Vasta kun vauvalle alettiin maistattaa kiinteitä, stressi maidon tulosta loppui ja silloin sitä alkoi tulla reippaasti :D ja lisämaidot sai jättää pysyvästi pois. Siitähän se maidon tulo lähti nousuun, liikaakin..
Olin yhden yön erossa vauvasta tarkoituksena rentoutua, mutta pumppasin max. 3 tunnin välein myös yöllä maitoa pois.. sama juttu kotona kun vihdoin vauva alkoi nukkua pidempiä pätkiä yöllä niin itse heräsin siihen että rinnat ovat kiven kovat ja toivon että vauva heräisi tai on noustava pumppaamaan.
Ei se imetys niin hohdokasta ole kun voisi kuvitella tai ainakaan itse en uskonut että se voisi olla niin vaikeaa :D
Lisäksi rintani oli aluksi verillä imetyksestä, se sattui ja sainpa vielä pahan rintatulehduksen, jolloin jouduin ottamaan antibioottia ja siitä vauvan maha taas reagoi.
PoistaKuulen mielellään lisää teidän arjen kuulumisia! Silloin kun ehdit :)