Yksivuotissynttärit oli monessakin asiassa jonkinlainen käännekohta. Niinpä ajattelin, että yömaidoista luopuminen voisi sopia hyvin tähän kohtaan ja kyllä siinä painoi aika paljon jo omakin jaksaminen. Olin totaalisen kyllästynyt heräämään edes sen kerran tai kaksi yöllä kiikuttamaan maitoja viereiseen huoneeseen. Ja tietysti sekin vaikutti, että varmuudella tiesin maitojen olevan enää vaan tapa, eikä niillä ollut mitään tekemistä nälän kanssa.
Aloitin projektin noin kaksi viikkoa sitten siten, että itkun alkaessa yritin ensin selvittää tilanteen silittelemällä. Tämä ei oikeastaan tepsinyt laisinkaan. Seuraavaksi annoin tuttipullossa vettä, ja tämä auttoikin useimmiten. Mutta jos tämäkään ei tepsinyt, otin lapsen viereeni nukkumaan. Se tarkoitti tosin sitä, etten saanut sitten itse nukuttua juuri ollenkaan. Nämä pienet osaavat vallata nimittäin mun 160 leveän sängyn aika lahjakkaasti nukkumalla poikittain ja tunkemalla varpaita suuhuni.
Pari viikkoa kului niin, että nukuin tosi huonosti. Jotkut yöt oli aikamoista huutoa ja levottomuutta, välillä oli parempia öitä. Mun univelka kasvoi ja olo alkoi muistuttaa sitä alkuaikojen sumua. Muutama päivä sitten laitoin puhtaat haarukat astianpesukoneesta suoraan jääkaappiin. Aivot oli ihan jumissa.... Kirosin öisin ja meinasin monesti luovuttaa ja antaa sitä hiton maitoa. En kuitenkaan luovuttanut, koska se olisi tarkoittanut paluuta lähtöruutuun, enkä missään nimessä halunnut käydä sitä samaa ruljanssia läpi uudelleen.
Sitkeesti valvoin, pysyin tiukkana ja toivoin parasta. Pahinta oli se, ettei voi tietää kauanko koko juttu vielä kestää ja että toimiiko tämä ollenkaan!
Nyt näkyy valoa tunnelin päässä. Toissayönä molemmat nukkuivat 13 tuntia inahtamattakaan ja viime yönä 12 tuntia!!! Ja minäkin olen siis nukkunut 10 tunnin yöunia. Kahden yön perusteella ei nyt vielä voi mitään johtopäätöksiä vetää, mutta erittäin hyvältä näyttää :)
Yötuteista me luovuttiin jo ennen 1-v synttäreitä. Se kävi helposti, koska tytöt päättivät niistä ihan itse luopua. Vaikka tarjosin tutteja, he eivät niitä enää halunneet. Näin ollen tutit ovat käytössä enää vain autossa ja vaunuissa. Ja niissäkin vain silloin tällöin.
Mun olo on tällä hetkellä kuin uudestisyntynyt, kiitos kaksien kunnollisten yöunien. Jännityksellä odotan, jatkuuko nämä unelmayöt vai oliko tämä vaan poikkeus sääntöön ;)
Täällä on jälleen kerran ihan sama tilanne päällä. Nämä minun vauvat syövät vain kerran yössä mutta nyt on oma jaksaminen jo kortilla. Tekis mieli kokeilla unikoulua, mutta tuo valvominen jo valmiiksi ahdistaa. Kuulostaa niin houkuttelevilta nuo 10 tunnin yöunet! Onko pitemmät yöt vaikuttaneet päiväuniin?
VastaaPoistaEi ole vaikuttanut millään tapaa. Eli edelleen mennään 1-2 päikkäreillä, tosin päikkärit eivät ole koskaan olleet mitään kovin pitkiä (max. tunti). Nukkumaan mennään jo 19. Siinä kohtaa tytöt on jo ihan sippejä :D Eli esim. iltapuuroa ei meillä anneta ollenkaan, koska en ikinä kerkiä sitä edes suunnittelemaan, kun lapset haluavat jo nukkumaan. Ainoo mihin tää on vaikuttanut, on äidin ihan uusi vireystila :)
PoistaMeidän neiti tulee joka aamu melkein nakutettuna viiden maissa viereen. Tyhjentää molemmat rinnat ja jatkaa uniaan pari kolme tuntia riippuen siitä moneltako isoveljet aloittaa metelöinnin. Pelottaa ajatellakin koska ja miten tuosta päästään eroon. Voisin kuvitella että osaa vaatia ja yö oli sitten siinä. Toki toistaiseksi mua ei haittaa nukkua muutama tunti neiti kainalossa. <3 12.10. Tulee vuosi täyteen neidille.
VastaaPoistaMä on niin kateellinen kaikille, jotka pystyy nukkumaan lapsi kainalossa. Olisi niin helppoa ottaa se kitisevä lapsi viereen ja jatkaa unia...mutta mä en saa nukuttua kunnolla, jos siinä joku kiehnää ja hyörii vieressä.
PoistaMä olen kuullut, että monet lapset juo yömaitoja vielä 1,5- vuotiainakin eli siitä mitään haittaa varmastikaan ole, jos äiti vaan jaksaa. Mutta kun mä en jaksa enää yöheräämisiä. Siksi oon niin tiukkana nyt tän asian suhteen ;)