En tiedä lukeeko kukaan enää näitä mun kirjoituksia, kun postaustahti on hidastunut huomattavasti alkuajoista. En vaan yksinkertaisesti kerkiä kirjoittamaan, vaikka kerrottavaa olisikin hirmuisesti. Ja sitten kun saan tytöt nukkumaan ja istahdan tähän läppärin ääreen, tyhjenee pää enkä keksi mitään kirjoitettavaa.
Mulla on nyt kaksi taaperoa! Vauvavuosi on virallisesti ohi ja nyt alkoi ihan uusi aikakausi. Elämä on mun mielestä tällä hetkellä aika paljonkin haastavampaa mitä ihan silloin vauva- aikoina. Kun molemmat liikkuu ja kiipeilee kaikkialle, joutuu koko ajan olemaan skarppina. Kun kaivan toisen suusta hiustuppoa ulos, keikkuu toinen imurin päällä. Ja tämä jaloissa roikkuminen...Kyllä he päivän aikana leikkivät keskenäänkin, mutta aika paljon ovat myös liimautuneena äitiin. Se on toki ihanaakin, mutta kun pitäisi saada jotain tehtyäkin.
Kun on nyt tullut vuosi täyteen, tunnen hieman painetta siirtyä soseista kohti normaaliruokaa. En ole koskaan kokkaillut itselleni ja nuo keittiöhommat ei ole mun vahvinta aluetta. En tajua mistä saisin insipraation opetella tekemään tytöille maistuvaa ja sopivaa ruokaa. Olen pari kertaa kokeillut, mutta he eivät suostuneet syömään äitin tekemää ruokaa...
Olen hakenut tukia hoitovaapaalle ja olen vähän kauhistunut kuinka vähäisiä ne on! Hoitoraha ja hoitolisä on nettona noin 450 e ja asumistuki 280 e. Toimeentulotuen päätöstä odottelen vielä. Olen kyllä aika mestari selviämään tilanteen vaatimalla tavalla, mutta kyllä saa joka pennin laskea seuraavan vuoden aikana. Maksan kuitenkin yhtä pientä lainaa + asuntolainan korkoja muiden menojen lisäksi. Hoitovapaa mulla alkaa marraskuun alusta.
Mutta hei, tästä se lähtee, taaperovuosi! En osaa edes kuvitella mitä kaikkea se tuo mukanaan. Henkisesti olen varautunut siihen, että vuodesta tulee rankempi kun vauvavuodesta. Mutta se jää nähtäväksi. Ja ihanaa kun on syksy, mun lempivuodenaika :)
Tuttua toi jaloissa roikkuminen, sitä on meilläkin! Tosin, ei niinkään mun jaloissa, vaan lähinnä Sinin perään toi poika useammin on :D Ymmärrettävää, kun Sinihän täällä kotona päivisin on.
VastaaPoistaTohon ruoanlaittoon vinkkinä, kannattaa kokeilla suolattomia mausteita! Meiran mausteet on hyviä ja purkin kyljessä lukeekin, ei lisättyä suolaa. Meillä ainakin todettu, että Alek syö ruoan palhinpaljon paremmin, kun makua on riittävästi ja koostumus ei oo liian kuivaa. Meillä tän hetken varma ruoka on spagetti ja jauhelihakastike (yllätys), mutta aika hyvin on syönyt lähes kaikkea mitä ollaan tehty :)
Netti on hyviä ruokaohjeita pullollaan ja niitä vähän muokkaamalla ja suolaa vähentämällä saa oikein toimivia ruokia lapsille! Myös Simppeli sormiruokakeittiö —sivusto kannattaa tsekata :)
Kiitos maustevinkistä! Täytyypä kokeilla :) Hommasin itselleni samasta padasta- kirjan, ja nyt koitan ihan tosissani alkaa opettelemaan kokkkailua!
PoistaHei, olen lukenut blogiasi reilun vuoden ajan. Tekstisi ovat olleet minulle hyvää vertaistukea, vaikka meillä hyvin erilainen elämäntilanne onkin. Minulla on 10-kuukautinen poika. Toivottavasti jatkat vielä kirjoittamista! Itse koen tämän vaaperoajan paljon työläämmäksi kuin vauva-ajan. Mitähän taaperoaika tuokaan tullessaan! �� Asutko sinä pääkaupunkisedudulla?
VastaaPoistaIhana kuulla, että olet saanut vertaistukea täältä <3 En asu pääkaupunkiseudulla.
PoistaTäällä edelleen luetaan blogiasi ahkerasti, vaikkei aina ehdikään kommentoimaan. :) Kiva, jos jaksat silloin tällöin kirjoitella. Tiedän tosin ton fiiliksen, kun olisi kirjoitettavaa, mutta sit kun olisi aikaa, pää lyö ihan tyhjää.
VastaaPoistaOnnea 1-vuotiaille typyille! :)
Kiitos onnitteluista! Ja kiva kun luet :)
PoistaKyllä luetaan edelleen. :) Meidän neiti täyttää reilun kuukauden päästä vuoden. On seisonut jo pitkään ilman tukea, mutta ei ole vielä ottanut askeleita. Viime viikolla oppi kiipeämään kaiken päälle. Tähän asti ollut satunnaista, mutta nyt se on aivan jatkuvaa. Eilen hän kiipesi pois syöttötuolista ja oli kontallaan syöttötuolin tarjottimen päällä. Sydän jätti muutaman lyönnin väliin.
VastaaPoistaOnnea teillekin jo etukäteen :) Tilanteet alkaa olemaan aika hurjia tämän ikäisten kanssa, huh.
PoistaOlen huomannut, että silloin kun yritän olla läsnä ja leikkiä, seurani ei voisi vähempää kiinnostaakaan... mutta odotas jos istahdan ja avaan kännykän tai kannettavan, jaloissa roikkuu yksi äänekäs takiainen, joka kurottelee pöydältä laseja, saksia, konetta, kännykkää... joskus salaa niitä räplää ja sitä huutoa, kun käyn aarteen pois keräämästä. Kummasti rikkonaiset kännykät/tietokoneet eivät kiinnosta pätkääkään. Onnittelut täydestä vuodesta! Ruokailuun en ota kantaa... neuvolassa innoissaan valistivat miten nyt voidaan sitten syödä samaa ruokaa, paitsi, että minimiehen ruokavaliosta on poissa maito, soija, pähkinät, kotimaiset viljat, eikä lisäksi syö (eikä tällä hetkellä saakkaan syödä) mitään karkeaa... ja minä syön kasvisruokaa, että en kyllä tajua miten me muka samistellaan ruokia. Toistaiseksi ihan tyytyväinen hän kuitenkin on ollut omiin pöperöihinsä (tänään jopa tein ihan tattarihiutaleista puuron), muuten vedetään aika pitkälle kaupan purkkilinjalla.
VastaaPoistaMulla läppärin eteen istuminen on pahin, heti on takiaiset jaloisssa kiinni. Mä meen pehmeästi kohti normi kotiruokaa eli edelleen on soseet mukana ruokavaliossa. Saas nähdä kuinka pitkään...
PoistaHeippa! Saanko kysyä missäpäin asustelet? Luin edellisestä postauksestasi että kaipaisit hieman omaa aikaa...olen Helsingissä asuva 48v nainen, minulla on 2 tyttöä, 19v ja 12v. Olen lastenhoitajana Stella-kotipalvelussa. Rakastan lapsia ja haluaisin kovasti auttaa sinua, olen itsekin ollut yksin tyttöjen kanssa koko ajan ja tiedän että oma aika välillä tulee niin tarpeeseen ja auttaa taas jaksamaan! t. Kirsi
VastaaPoistaHei! Kiitos ihanasta tarjouksesta. Minulla käy kotiapu kerran viikossa ja se on ollut ihan riittävä apu tähän hetkeen. Mutta ihana kuulla, että sinunkaltaisia auttajia löytyy :)
Poista