Edelleenkään ei mitään oireita, aika kuluu hitaasti ja koko projekti nyppii aika lailla. Kommentoin yhteen lukemaani blogiin (jonka kirjoittaja painii samojen fiilisten äärellä), että toivo on menetetty vasta kun menkat alkaa. Ja onhan se totta. Mutta jotenkin sitä vaan tuntee oman kroppansa ja luottaa omaan vaistoon ja fiilikseen.
Mistä te hoitotaukoa pitäneet olette löytäneet ilon aiheita tai jotain positiivista? Jotenkin tuntuu, että pakko saada muuta mietittävää ja unohtaa tämä projekti hetkeksi.
Tauolla parhain auttaja on ollut aika. Ei tarvi miettiä omia kiertoja (mulla ne on nyt kyllä niin sekasin muutenkin, että en tiedä missä mennään :D ) Ja meillä koirien kanssa pitkät lenkit. Onneksi nyt alkaa jo kevät ja valoisuus, oon itse niin kesäihminen. Olen innostunut leipomaan (vaikka ne meneekin aina pilalle, koska oon keittiössä huono emäntä :D ) mut nautin siitä silti, kun saa keskittyä resepteihin ja nauraa omille tekeleille! Nää nyt mulla ainakin ekana tuli mieleen.
VastaaPoista