Keskosuus

Tänään on hyvä päivä kertoa omia näkökulmia keskosuuteen. Onnea vaan kaikille keskosille, ihanaa että teillekin on oma päivä :)

Osasin varautua siihen, että kaksoset syntyvät hieman aikaisemmilla viikoilla, mutta että kuusi viikkoa etukäteen! Siihen en osannut varautua. Sairaalassa myrkytyksen kourissa kerkesin toki asiaa hieman pureskelemaan, mutta paljon tuli sellaista, mihin ei osannut varautua. Tietysti se oli mun onni, ettei mulla ole kokemusta täysiaikaisesta lapsesta eli siitä ns. "normaalikaavasta". Mielikuvissani syntyneet vauvat olivat pulleita nelikiloisia palleroita, jotka pääsevät äidin kainaloon heti synnyttyään ja siitä hetkestä lähtien mikään ei heitä erota.

Mun tytöt syntyivät 33+6 suunnitellulla, mutta hieman aikaistetulla sektiolla. Sektio oli kokemuksena inhottava. Pelkäsin sitä, ja pelkäsin onko vauvat kunnossa. Koko raskaus oli yhtä pelkäämistä ja myrkytys teki loppuraskaudesta fyysisestikin tosi raskasta. En pitänyt yhtään leikkaavista lääkäreistä. Heräämössä oli törpöt hoitajat. Synnytysosasto oli ankea. Mutta pahinta oli se, että mun vauvat vilautetiin mulle ja sitten heidät vietiin teholle. Itse menin osastolle, enkä siis päässyt koko päivänä vauvojen luokse! Se tuntui niin surulliselta ja epäluonnolliselta, vaikka ymmärrän ihan täysin että vauvoja piti hoitaa eri osastolla ja että mun piti kerätä voimia.

Kun sitten seuraava päivänä kampesin itseni rullatuoliin ja rullailin teholle. Se tunne, kun olet oven suussa ja näet ne kaksi petiä johtoineen ja monitoreineen. Lähestyt niitä ja näet SUN OMAT LAPSET niin pieninä ja kauniina ja johdotettuina siellä. Itken nytkin kun kirjoitan tätä. Sitä tunnetta ei voita mikään.

Vauvat eivät olleet niitä nelikiloisia palleroita. He olivat 1700 ja 2200 grammaisia palleroita. Pelotti koskea heihin!

Siitä lähti mun ja keskostyttöjeni arki ja yhteinen elämä. En tietenkään saanut heitä osastolle kanssani, vaan kävin teholla heitä hoitamassa. Opin seuraamaan monitoreja, syöttämään letkulla ja sain pitää heitä kengurussa. Kolmen päivän päästä siirryttiin kättärille kasvamaan eli saatiin ns. perhehuone, missä asuttiin koko porukka pari viikkoa. Olin muutaman yön kotona hoitamassa asioita, mutta muuten vietin kaiken ajan sairaalassa. Fyssarin kanssa opeteltiin oikeita otteita, hoitajien kanssa vauvojen hoitamista ja lääkäri seurasi tarkasti tyttöjen vointia. Oltiin hyvissä käsissä.

Kotona keskosuus on näkynyt niin, että olen heille antanut päivittäin keskostipan, raudan ja d-vitamiinin. D- vitamiini taitaa ollakin ihan perusjuttu, mutta nuo muut menee kai vain keskosille? Lisäksi ollaan käyty noin parin viikon välein labrassa, koska ollaan seurattu hemoglobiineja. Ja sitten on keskoskontrollit, joista ensimmäinen oli noin kuukausi kotiutuksen jälkeen ja seuraava neljän kuukauden kohdalla.

Tällä hetkellä, kun ikää on 10 viikkoa, on keskostippa jo lopetettu molempien kohdalla. Lisäksi labrakäynnit on loppuneet, koska hemoglobiini lähti hienosti nousuun. 

Niin ja se ero on täysiaikaisiin, että me lasketaan kalenteri-ikää ja korjattua ikää. Ensimmäisen mukaan menee ruoka ja rokotukset ja jälkimmäisen mukaan kasvu ja kehitys.

Luulen, että myrkytys, sektio, keskosuus ym. vaikuttivat siihen, etten onnistunut imettämisessä. Mutta se ei ole meidän menoa haitannut, täällä kasvaa korvikkeella hienoja tyttöjä :)

Rahallisesti tuo sairaalassaolo tietysti maksoi, mutta ne meni vakuutuksista. Äitiysrahaa sai heti syntymästä lähtien eli ns. kuusi exstraviikkoa. Sitä ei siis vähennetä äitiysloman  loppupäästä. Keskostipat ja rauta menivät myös vakuutuksista. Tuo keskostippapullohan maksaa lähemmäs 70 euroa! Huh!

Sain tytöt elämääni kuusi viikkoa etuajassa ja täytyy sanoa, että tuo kuusi viikkoa oli aikamoinen seikkailu, jota en vaihtaisi pois <3