"Sulla täytyy olla hyvä mies" tai "Toivottavasti mies auttaa". Nämä tulee siis tuntemattomien, yleensä vanhempien rouvien suusta. Vaikka ymmärrän kyllä hyvin, että heille tällainen yksin perheenperustaminen on utopiaa, nousee mulla silti karvat vähän pystyyn. Joka kerta. Ja siitä syystä varmaan olen aina ylpeydellä kertonut, että miestä ei ole ja että vedän tätä rumbaa yksinhuoltajana. Mun mielestä tuollainen mies- olettamus ei oikein ole nykypäivää. Tosin annan sen anteeksi iäkkäille ihmisille. Mutta jos mietitään kuinka erilaisia perheitä nykypäivänä onkaan, ei sellainen "isä-äiti-kaksi lasta-farmarivolvo"- systeemi voi olla enää edes olettamus. Tai voi, mutta ei pitäisi olla.
"Miten voit näyttää noin hyvältä, vaikka et saa nukuttua?" tai "Sulla täytyy olla tosi rankkaa". Mulla on kaksi tervettä lasta, ja olen itse terve ja motivoitunut heitä hoitamaan. Nautin tästä. Nukuin viime yönäkin 23-09 ainoastaan yhdellä herätyksellä 04.30. Näin hyvin en ole koskaan töissäoloaikana nukkunut :D
Kyllä hommia saa tehdä. Kaikki tehdään kahteen kertaan: vaipanvaihto, kylvetys, syöttäminen. Mutta saan myös tuplamäärän rakkautta ja hymyjä, mikä auttaa jaksamaan. Yleensä aina ajatellaan vain että joudun tekemään tuplasti, unohdetaan että myös saan kaiken hyvän ja positiivisen tuplana.
Jos sitten kerron, että olen päässyt aika helpolla enkä koe arkea (ainakaan vielä) raskaaksi, että enemmänkin olen vaan nauttinut olostani, niin alkaa se "odotapas vaan, kun..."- osio. Eli odotapas vaan kun alkaa puolivuotishulinat, uhmaikä, isot kakat, teini-ikä. Samaa hoettiin silloin kun olin raskaana: "odotapas vaan kun ne syntyy". No ne syntyivät. Kaikki on hyvin. Turhaa pelottelua. On ehkä vaan oltava onnellinen, että olen päässyt näin helpolla.
Tänään mun vauvat on 10 viikkoa vanhoja! Isoja tyttöjä jo :) Me ollaan vähän reissattu, oltiin viikko mummolassa ja samalla testattiin miten pidempi ajomatka sujuu. Hyvin sujui, tytöt nukkuivat koko matkan mennen tullen. Elämä on aika kivaa ja leppoisaa tällä hetkellä. Tuolla tytöt nukkuu vielä mun sängyssä. Mä juon aamukahvia ja surffaan netissä (ja kirjoitan tätä). Suunnitelmissa hieman ulkoilua seuraavan syötön jälkeen. Mä niin nautin tästä <3
Olen huomannut saman! Ihme pelottelua ja opettamista vaikkei neuvoja edes pyydä. Toinen juttu on rahanmenolla pelottelu. Toinen pariskunta sanoi kun vielä odotin miten monta tonnia on jo vauvaan mennyt vaikka hän oli vasta pari kk ikäinen.. sitten herkässä tilassa vielä uskoo sellaista :( hyvä että teillä menee hienosti! Sanon näin päin: Odotapas vaan kun he ovat vähän vanhempia, niin se onnen määrä vain kasvaa! :)
VastaaPoistaIhanasti sanottu <3
PoistaMnä olen kuullut että tuosta samasta kärsii ihan ne yksilapsisetkin. Siis etenkin tuosta ootappas vaan-jutusta. Ilmeisesti ihmisiä jollain alitajuisella tasolla "ärsyttää" jos toisella on tunne että ihan hyvinhän tässä menee ja lapsi ei ole tuonut suurta valvottamisurakkaa tms. Sitten alkaa se ootappas vaan... kuin tarkoituksella haettaisiin toiselle ees pikkuisen pahaa mieltä/stressiä/pelkoa tulevaan?
VastaaPoistaMullahan ei lapia ole vielä mutta kaveripiirissä muutamatkin on tästä ilmistä maininneet. Että jos heillä on se ns. helppo vauva joka nukkuu suht hyvin ja arki on mukavaa, niin sitten ulkopuoliset oikein tarkoituksella hakee sitä pahaa tulevaksi, että kyllä se teilläkin on vielä koittava...
Ihmeellistä käytöstä semmoinen :/
Mäkään en ymmärrä tätä käytöstä...kerrotaan oman lapsen koliikit ja refluksit ja kaikki muutkin jutut. Ihan kun toivottaisi oikein, että muittenkin lapsille ne tulisi. Ja jos ei tule, niin "ootappa vaan..." :D
PoistaOotappa vaan jutut voivat olla sellaisen suusta kuin minä.. Valitettavasti. Ennen esikoistani inhosin moisia ihmisiä.
PoistaVauva-arki oli ihanaa ja elämä pumpulia kunnes vauvani joutui suunniteltuun operaatioon jonka seurauksena 3 kk en nukkunut yli 20 minuutin pätkää koska lapsen nukkuminen ja syöminen ei sujunut. Vauva nukkui vain pystyasennossa kantoliinassa jumppapallolla pomppien. Antauduin niin äitiydelle etten muuta ajatellut ja jo ennen operaatiotakin univelkaa kertyi huomaamatta. Kroppa antoi periksi ja mielikin melkein.
Jos edes jollaintavalla olisin tiennyt mitä tuleman pitää niin olisin ollut kiitollinen. Koskaanhan ei voi tietää oikeasti ennen kuin tilanne on päällä mutta odotapas vaan-ihmiset voivat vaan olla niin kiitollisia että selvisivät edes hengissä vauva-ajasta ja yrittävät varoittaa muita että elämä voi olla jossain kohtaa vain tunnista toiseen selviämistä (tai pahimmillaan se oli minuutista toiseen) ja siitäkin selviää hengissä. Olisin antanut vaikka toisen jalkani jos joku olisi voinut mulle luvata aikoinaan että kaikesta selvitään ja jossain kohtaa helpottaa.
Anteeksi meidän puolesta jotka ovat juuri ja juuri selvinneet. Meidän pitäisi muistaa että kaikki eivät joudu äärirajoille.
Ei ole millään tavalla tarkoitus vähätellä kenenkään kokemuksia ja meistä jokainen kokee asiat niin eri tavalla. Mä oletan kyllä tietäväni, että kaikki mahdollinen voi olla vielä tulossa ja ihan mitä vaan voi tapahtua. Mutta mua henkilökohtaisesti ei auta jaksamaan se, että pelkäisin etukäteen kaikkea. Otan ne sitten vastaan jos on tullakseen. Eli itse en koe hyvänä asiana sitä, että kerrotaan niitä negatiivisia asioita vain koska ne on itselle tai naapurin kaimalle sattunut. Mua vahvistaa se, että puhutaan niistä positiivisista asioista <3
PoistaKovasti tsemppiä sinulle jaksamiseen :)
Ah kuinka mua ärsyttää tuo ”odotappa vaan kun..”! Olen niiin paljon kuullut tuota ”pelottelua” että huhhuh.. Kuinka sitten kun vauva syntyy ei nukutakkaan, että kannattaa nyt sitten jo opetella heräämäänkin aikaisin koska kohta et saa koskaan nukkua klo6 pidempään, kuinka vauvat vain itkevät ja nukkumaan laittaminen kestää vähintään 2h, kuinka vauva arki on kamalaa ja väsyttävää, ainiin ja parisuhteellekin kuulemma 2 ensimmäistä vuotta on pahimmat, että jos niistä selviää niin ollaan voiton puolella. Ja ne ”tosi hyvät” lastenhoito vinkit mitä kysymättä jaetaan, jepjep.
VastaaPoistaJa kun nyt vauvan synnyttyä on erehtynyt kertomaan kuinka ihanaa ja helppoa on ollut, kuinka kaikki sujuukin hyvin, muistetaan sitten kertoa että ”kyllä sekin aika vielä koittaa kun...”.
En vaan ymmärrä miksi vauva arjesta ei saisi nauttia? Ja miksi tuollaista negatiivisuutta täytyy kylvää ympäriinsä!
Kylläpä meni tunteisiin näköjään :D Oikein ihanaa arkea vauvojen kanssa Bea, ei välitetä muiden masentavista sanoista vaan nautitaan <3
Todellakin nautitaan!!! Se on kyllä jännä, että perusolettamuksena on, että vauva-ajan pitäisi olla kamalaa. Vaikka tää on just päinvastaista <3
PoistaJoo mua kans ärsyttää toi ”odottappas sitten kun...” ”nauti nyt kun kohta et enää.....”
VastaaPoistaja onhan näitä :(
Näitäpä näitä...:)
PoistaOoh mitkä unet!! 💕 Tuota kohti mekin mennään! Odotampa vaan ku mäki nukun täysiä öitä ;)
VastaaPoistaEi meilläkään sentään joka yö noin hyvin nukuta ;)
PoistaIhana lukea sun ja tyttöjen arjesta! Nauti ihmeessä! 💖
VastaaPoistaKyllä nautin <3 Kiitos!
PoistaIhanaa että jaksat hyvin ja elätte noin leppoisan onnellisina. Nauttikaa toisistanne ja talvipäivistä! <3
VastaaPoista