Tammikuussa kävin inseminaatiossa. Ajoitus oli täydellinen ja multa oli juuri irtoamaisillaan iso munasolun mollukka.
Tammikuun lopulla ja helmikuun alussa tein varmaan 20 raskaustestiä. Sieltä se plussa sitten tuli. Muistan vieläkin sen tajuttoman onnen tunteen.
Helmikuussa kävin varhaisultrassa ja sain tietää odottavani kaksosia! Se oli sellainen positiivinen shokki. Ihan järjetöntä ja ihan järjetön onni (ja huoli myöskin, koska kyseessä oli riskiraskaus).
Olisko ollut toukokuussa (muisti pätkii) kävin yksityisellä ultrassa tiirailemassa sukupuolia. Tytöt! En meinannut uskoa todeksi, olin niin onnellinen.
Rakenneultra oli muistaakseni alkukesästä. Pelkäsin sitä yli kaiken, mutta sieltäkin tuli vaan hyviä uutisia.
Heinäkuussa (kai, muisti pätkii tosi pahasti :) sairastuin raskausmyrkytykseen ja siitä alkoi sairaalaelämä, joka syyskuussa päättyi synnytykseen <3
Loppuvuosi ollaan oltu kotona, rakastettu ja nautittu elämästä. Ihan käsittämätön vuosi! Miten nopeasti kaikki tapahtui ja miten paljon voikaan mahtua näin lyhyeen aikaan. Muistan kun tasan vuosi sitten epätoivoisena kävin joulukuussa kaksi kertaa inseminaatiossa. Molemmista nega. Mummoni oli juuri kuollut. Olin vasta toipumassa raskauden keskeytyksestä. Olin surullinen.
Miten elämä voikaan kääntyä täysin päälaelleen. Olen kahden IHANAN tyttären äiti. Tämä on edelleen jotain, mikä on vaikea käsittää. Järkkäilen tyttöjen ensimmäistä joulua. Ihanaa, että saan kokea tämän kaiken :)
On ollut kiva kanssaelää matkaasi äidiksi näin blogin kautta! :) Mullakin/meilläkin tämä 2017 on ollut hurja: häät, hautajaiset ja positiivinen raskaustesti! Kokoajan jotain, aika on kyllä sen myötä mennyt tosi nopeasti.
VastaaPoista