Millaiset tyttäret mulla on?

Mahassa asustellessaan neiti B oli aktiivisempi. Hän kasvoi hyvin, ultrissa esiintyi potkimalla ja pissaamalla ja rummutti äidin kylkiä. A oli hiljaisempi ja kasvoi loppuvaiheessa hitaammin, kunnes kasvu loppui lähes kokonaan. Hän oli aina jossain piilossa ja oli vaikeampi löytää käyrille. Sellainen ujomman oloinen tapaus.

Hieman ennen synnytystä lääkäri kertoi, että useimmiten se ravinnotta jäänyt pärjää paremmin ulos tultuaan, koska pääsee ahdingosta pois. Se paremmin masussa viihtynyt taasen joutuu hyvistä oloista liian aikaisin ulkomaailmaan ja saattaa siitä hieman ottaa nokkiinsa.

Molemmat pärjäsivät kyllä hienosti. Kumpikin rääkäisi ihan kunnolla heti synnyttyään, hienoa temperamenttia siis havaittavissa heti ensi sekunneilla. 

Tytöt osoittautuivat sisukkaiksi tapauksiksi. Teholla ei tarvinnut kauaa aikaa viettää. Kun nälkä iski, sen kuuli kyllä koko sairaala ja edelleen he osaavat kyllä vaatia ruokaa. Kotiuduttuamme alkoi sitten pikkuhiljaa ne luonteetkin muodostumaan, tai aloin siis niitä erojakin huomaamaan.

A on paljon vähempään tyytyväinen, hyväntuulinen, itkee vähemmän. Hymyilee ja nauraa, sekä jokeltelee enemmän. B on hitaasti lämpeävä, totisempi, tarkkaileva, mutta temperamenttisempi. Antaa kyllä kuulua, jos joku asia on hänen mielestään huonosti. Enemmän mammantyttö ja vaatii syliä enemmän.

Ulkonäöltään tytöt ovat ihan eri näköiset. Toinen on tumma, toinen vaalea. Kooltaan he olivat hyvinkin eri kokoiset jossain vaiheessa, mutta nyt ovat lähes samankokoiset. Eroa on vain 80 grammaa. Ovat kuitenkin eri malliset, joten B näyttää pullukammalta ja A sutjakammalta. Myös päänmuodot ja silmät ovat ihan erilaiset, molemmat ovat tosi suloisia ja kauniita. 

Uudet asiat he ovat oppineet suht samoihin aikoihin, eli noin viikon sisällä. Vähän vaihdellen toinen oppii ensin ja toinen sitten seuraa perässä. Kääntymisen A oppi ensin, mutta varpaista kiinniottamisen B.

Tiivistettynä voisi sanoa, että helpot, ihanat, hyvin kehittyvät vauvat tuolla leikkimatolla pyörii. Osaavat kiukutella, ääntä lähtee ja ainakin tässä kehitysvaiheessa ovat vähän kärsimättömiä. 

Ja pakko kertoa sekin, että eilen annoin iltapuuron ensimmäistä kertaa ja aamen: tytöt heräsivät vain yhden kerran syömään 04.30! Voisikohan tämä olla suunta siihen, että äitikin saisi vihdoin nukuttua kokonaisen yön...vaikkapa keväällä jo?

Ihanaa kun on kaksi ihan erilaista, mutta kuitenkin niin samanlaista vauvaa <3