Välimatkaa on pari sataa kilometriä, eikä mummolla ole autoa. Näin ollen ei kauhean usein nähdä. Me ollaan kyllä pari kertaa pakattu auto täyteen tavaraa ja huristeltu mummolaan ja mummokin on muutaman kerran tullut meidän luokse. Kun siirtymät ovat hieman vaivalloisia, ollaan sitten oltu pidempiä pätkiä vieraisilla.
Moni hokee, että "Ota kaikki mahdollinen apu vastaan", ja otankin, mutta mummon kohdalla teen poikkeuksen. Hänen ei tarvitse hoitaa lapsiani. Hän saa halitella, pusutella ja olla läsnä heille ja ottaa ne mummoille kuuluvat rusinat pullasta. Hän saa hoitaa jos haluaa. Mutta ihan tosissani olen tehnyt selväksi, ettei tarvitse.
Usein homma on automaattisesti mennyt niin, että mummo on hoitanut aamusyötön, koska herää minua aikaisemmin. Ne muutamat lisätunnin unta olivat silloin ihan alussa minulle korvaamattomat! Mutta tätäkään hänen ei olisi tarvinnut tehdä.
Toinen juttu on se, etten ota mummolta vastaan rahaa. Tiedän ettei hänelläkään yhtään ylimääräistä ole, ja vaikka olisikin, niin se ei vaan sovi mun tyyliin. Olen pian nelikymppinen kahden lapsen äiti. Pärjään kyllä omillani.
Mun elämässä aika monessa asiassa laatu korvaa määrän- myös tässä isovanhempi asiassa. Tytöilläni on huikea mummo! Ihan paras. Aito, rakastava, hyväsydäminen. Enempää ei voisi toivoa.
Mummon rooli on olla tytöille se lämmin ja välittävä henkilö, jonka syliin mahtuu aina (vaikka molemmat tytöt samaan aikaan) <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti