Viime neuvolasta on jo aikaa ja ajattelin tuossa aamutohinoiden lomassa punnita tytöt. Eli ihan kotityylillä: ensin vauvan kanssa puntariin ja sitten yksin ja siitä erotus on sitten vauvan paino. Ei kauhean tieteellinen ja tarkka menetelmä, mutta suuntaa antava. Toisen painoksi tuli 8,7 kg ja toisen 9,1 kg. Herranjumala! Ei mulla enää mitään pikkuvauvoja enää ole.
Eilen katselin kuvia siltä ajalta, kun tytöt olivat ihan pariviikkoisia rimpuloita. Miten kaikki unohtuukin niin nopeasti? Mun on jotenkin tosi vaikea hahmottaa, että nää pullukat ovat niin vähän aikaa sitten olleet niin heiveröisiä ripakinttuja.
Luen ihan tippa linssissä juuri synnyttäneiden blogeja, kuinka siellä nuuskutellaan vauvan tuoksua. Jotenkin ne ensimmäiset viikot ja kuukaudet olivat ihanaa aikaa, kun kaikki oli niin rauhallista ja seesteistä. Nyt täytyy lentää kärppänä pyyhkimään puklua, pelastamaan vauvaa sohvan alta, lohduttaa päänsä kopsauttanutta, syöttää molemmat siinä välissä ja siivota purkillinen soseita lattialta, seinistä, viherkasvin lehdiltä ja omasta naamasta. Ei oikeastaan ole aikaa nauttia vauvoista samaan malliin, kun alkuaikoina. Ja se on kyllä vähän sääli.
Alussa kuvasin vauvoja tosi paljon. Nyt on mennyt monta viikkoa, etten ole kerennyt edes ajattelemaan asiaa. Kamerasta on akkukin loppu. Kun ei vaan kerkiä.
Jokainen vaihe on omalla tavallaan ihana ja kamala, tässäkin vaiheessa on ihanaa tuo kaiken oppiminen ja se ilo, mikä siitä oppimisesta tulee. Toinen on jo konttausasennossa ja hytkyttää siinä itseään edestakaisin. Ja samalla katsoo minua, että "Nääthän sä äiti, kuinka taitava mä olen!". Niin liikkistä <3
Mutta että pikkuvauvoja...niitä nämä ei kyllä hyvällä tahdollakaan enää ole. Vauvoja kyllä, mutta aika isoja jo :)
Ps. Ainiin, mites se äidin paino on tässä kehittynyt? Tällä hetkellä paino on 2 kiloa pienempi, mitä ennen raskautta. Kuntokuuri alkaa vasta hoitovapaalla, mutta en pistäisi pahaksi jos siihen mennessä saisi vähän pudoteltua.
Kylläpä tytöt ovat kasvaneet hienosti :) Meillä eilen huomasin, että ennen sopivat housut lörpottivät vyötäröltä ja tänään kotivaaka näytti vain 7.3 kiloa ja suuntaa antava tai ei, mutta ilmeisesti alaspäin on tultu painossa. Meillä toki on sairasteltu ja syömälakkoiltu, mutta käytännössä meillä syödään tai tarjotaan ruokaa tunnin välein valveillaoloaikana. Tämäkin vielä... eikä meillä edelleen liikuta muuten kuin akselinsa ympäri pyörimällä tai tuolinjalasta raahaten vetämällä. Vauvavuosi menee kyllä aivan liian nopeasti...
VastaaPoistaOotko muutes miettinyt, että tarjoisit ruokaa kolmen tunnin välein? Mä oon ainakin huomannut, että silloin se maistuu, kun on oikeesti nälkä. Tai sitten tääkin on vauvakohtainen asia, mene ja tiedä :)
PoistaMutta ihan varmasti sairastelu vaikuttaa painoon, joten en ehkä vielä alkaisi huolestumaan. Äläkä tuosta liikkumisesta huolestu. Mulla on täällä kaksi samoilla geeneillä varustettua pakkausta ja hekin kehittyvät ihan erilailla. Toinen vetää jo konttausasentoon ja toinen vaan chillailee vieressä ja möllöttää. Ehkä välillä vähän yrittää ryömiä, mutta tuloksetta.
Meillä kyllä syödään... mutta kun nukutaan niiiiin kamalan paljon (terveenä), helposti heittämällä edelleen 16-17 tuntia vuorokaudessa, joten jossain välissä on pakko myös syödä ;) Herätessä aamumaito, tunnin päästä puuro, kohta se jo nukkuukin pitkälle iltapäivään (3-6 tuntia). Herätessä maito, pakko odottaa taas tunti, että jotain syö, hetken se valvoo ja sitten se nukkuu (riippuen edellisistä unista 1-3 tuntia). Ja taas sama homma ;) Joskus vielä yhdet tirsat lisää ja nukkumaan mennessä maitopullo. Neljästi päivässä menee maitoa ja kolmesti kiinteitä. Tämä siis terveenä. Jos maidot ja kiinteät antaa samaan aikaan, jää joko kiinteät tai maito syömättä/juomatta riippuen tarjoamisjärjestyksestä. Kesken unien en ole vielä raaskinut (oikeasti varmaan mukavuudenhaluisena viitsinyt ;)) hereille kiskoa syömään. On tämä sitten tähtitiedettä ;) Ja kiitokset rauhotteluista... katsotaan ja ihmetellään.
Poista