Mulla oli sama neuvolantäti kun aiemmassakin raskaudessa. Hän kysyi heti alkuun, millainen olo? Vastasin että ahdistaa ja aloin itkemään. Neuvola toi mieleen kaikki keskeytykseen liittyvät kauheudet ja pelot nousi pintaan. Koko puolentoistatunnin keskustelu meni niin, että aina välillä sain skarpattua, mutta sitten taas aloin itkemään.
Neuvolapsykologi tuli piipahtamaan ja kerroimme hänelle taustat, sain ensi viikoksi ajan hänelle. Jotenkin helpottavaa päästä purkamaan näitä pelkoja ammatti-ihmiselle.
Neuvolassa ei mitään uutta tullut. Aika hintsusti siellä on tietoa kaksosraskauksista. Sain kuitenkin lähetteen akupunktioon migreenin ja pahoinvoinnin vuoksi.
Seuraava etappi on tuo psykologi, veri- ja pissakokeet, akupunktio ja sitten np-ultra.
Olen jotenkin ihan poikki tuon käynnin jäljiltä. Neuvolantäti on ihana ja käynti itsessään oli hyvä, mutta tuo menneiden muistelu vie voimat.
Nyt on menossa rv 10 (9+2) ja kaikki vaikuttaisi olevan hyvin. Ei vuotoja, ei kipuja ja raskausoireet on kauheat. Edelleen oksennan joka päivä.
Voi, tsemppiä sulle ja nappuloille, mutta etenkin sulle! Koska nappulat kyllä varmasti pärjäävät. <3 Hoida mieltäsi ja kehoasi - psykologi ja akupunktio varmaan auttavat siinä alkuun. :) Jaksamista pahoinvointiin!
VastaaPoista