Vastaukset kysymyksiinne osa 2

Tässä loput kysymykset ja vastaukset :)

Kääks! En ehtinyt kysyä tuolla edellisessä postauksessa, mutta olisin halunnut kysyä, että mitkä oli sun ihan ensimmäiset ajatukset ja fiilikset, kun sait tietää odottavasi kaksosia?

Makasin klinikalla gynekologin penkissä ja kun lääkäri sanoi, että näitä on kaksi, en oikein ymmärtänyt mitä hän tarkoitti. Kysyinkin, että mitä on kaksi ja missä? Ja sitten että ei voi olla. Ja sitten itkin ja nauroin samaan aikaan ja kädet alkoivat tärisemään. En voinut uskoa koko juttua, vaikka lääkäri näytöltä esitteli molemmat vauvanalut. Itkin onnesta, olin epäuskoinen, se oli hämmentävä tilanne. Mutta se onni mikä meni mun lävitse, se oli uskomaton fiilis. Muistaakseni tajusin jossain vaiheessa kysyä, että onko ne elossa ja että onko ne oikean kokoisia. Onneksi mulla oli tukihenkilö mukana, en varmaan ilman häntä olisi osannut klinikalta kotiin, niin pyörryksissä olin.  Ihan ensimmäinen ajatus varmaan oli, että ei voi olla totta vai voiko ja että olenpa mä onnellinen nainen, kun mut on siunattu tällaisella lahjalla.

Tuohon epäidenttinen/identtinen asiaan vaan toteaisin, että jos yksi munasolu on jakautunut kahdeksi sikiöksi niin ei ole mahdollista saada epäidenttisiä kaksosia eikä siten myös eri sukupuolta olevia. Epäidenttiset siis ovat eri munasoluista ja tämä ei ilmeisesti ollut kohdallasi mahdollista, näin ymmärsin aiemmista postauksista. Ootko jaksanut paljon ottaa selvää kaksosista?

Olen mä jonkun verran lueskellut ja opiskellut kaksosasioita. Tuon tiedän kyllä, miten identtiset saa alkunsa ja mikä ero on epäidenttisiin. Mähän en siis vielä tiedä, kummat mulle on tulossa. Klinikalla sanottiin, että toinen munis on saattanut olla niin piilossa, ettei sitä ultrassa ole huomattu tai sitten se pikkumunis on kerennyt kasvamaan tarpeeksi (mun muniksillahan on tapana ottaa kova loppukiri oviksen aikoihin). Itse epäilen yhteistä istukkaa ja identtisiä, tämä perustuu ihan vaan mun fiilikseen. Jännä nähdä, kummat sieltä on tulossa.

 Omissa raskauksissani pelkäsin aina kaksosmahdollisuutta, koska meillä sitä on suvussa. Yhdenkin kanssa on ihan tarpeeksi tekemistä ja olo välillä aika riittämätön. Onko sulla hyvät tukiverkostot, varsinkin kun odotat yksin ja nyt on kaksi vauvaa tulossa?

Mäkään en toivonut mitenkään erityisesti kaksosia, en oikeastaan osannut edes ajatella tätä vaihtoehtona. Mutta uutisen kuultuani en myöskään vielä ainakaan ole kertaakaan pelännyt tulevaa. Ja olenkin ajatellut, että kaksosia annetaan niille, jotka eivät liikaa pelkää, ajattelevat mielummin asioiden positiivisia puolia ja ovat vähän hulluja 😉 Toki realistikin pitää olla ja tukiverkostot virittää kuntoon. Mulla on läheisiä ja ystäviä, lisäksi aion hyödyntää kaupungin tarjoamat palvelut.

 Minkälainen vanhempi-lapsi suhde sinulla on ollut vanhempiisi ja kuinka olet siitä oppinut omia lapsia "varten"?

Mulla oli ihana lapsuus. Olimme paljon suvun ja serkkujen kanssa tekemisissä. Meillä oli ns. iso perhe, mihin kuului suku ja kaikkien kaverit. Ovet oli aina auki. Pystyimme ja pystymme perheen kesken puhumaan kaikesta ja autamme toisiamme aina. Oikein hyvät välit. Emme ole koskaan tapelleet (ehkä teininä joskus olen kiukutellut äidille). Haluan omasta kasvatuksesta tuoda omille lapsille hyvät käytöstavat, toisten kunnioittamisen ja auttamisen ja hyvän huumorintajun.