Ja miten sitten kävikään...

Menin aamulla neuvolapsykologille, kun aika oli sovittu. Hän ja neuvolantätini ymmärsivät täysin paniikkini ja laittoivat minut samantien päivystykseen. Päivystyksessä tehtiin sisätutkimus ja sisältäni löytyikin verta. Kerroin lääkärille, etten saa nukuttua, jos en pääse ultraan ja saa selvyyttä tähän tilanteeseen. Myös neuvolantäti oli kirjoittanut tietoihini, että tausta huomioon ottaen ultraus olisi enemmän kun suositeltavaa. Siitä huolimatta en päässyt ultraan. Sain toki lähetteen, mutta aika voi olla vasta viikon päästä.

Kun pääsin kotiin, olin aivan tyrmistynyt tuosta kohtelusta. Varasin samantien ajan yksityiselle, mun ihanalla Private- kätilölle. Onneksi oli tälle illalle vielä aikoja.

Ultrassa kerroin kätilölle, että vuodot ja kivut on kyllä nyt sellaisia, ettei epäselvyyttä keskenmenosta ole. Menin makaamaan ja aloitettiin ultraus. Kätilö sanoi, että A- vauva on elossa! Siis mitä??? Ei voi olla?? Sitten siirryttiin B-vauvaan ja hän vasta elossa olikin, kun sätki ja potki ja heilutteli ihan innoissaan <3 Molemmat olivat kasvaneet, nyt he ovat jo yli 3 senttisiä! Nyt kun on menossa 9+6, molemmat vastasivat 10+1. Sykkeet oli tosi vahvat molemmilla.

Kivuille on syynä ehkä se, että kaksosraskaus venyttää niin kovasti paikkoja ja saattaa aiheuttaa normaalia kovempaa kipua. Vuodolle ei löytynyt mitään selitystä. Kohtu oli siisti, mitään keskenmenoon viittaavaa ei löytynyt. Kätilö epäili vaan kuivia limakalvoja. Ja aina ei syytä löydykään.

Voin sanoa, että on ollut aika rankka päivä. Mulla on kauhea flunssa ja korkea kuume ja olen silti paahtanut koko päivän hirveessä stressissä pitkin ja poikin sairaaloita, neuvoloita ja klinikoita. Nyt olo on aivan uskomattoman onnellinen ja huojentunut. Ja oli ihan huikeeta nähdä vauvat, kun ne on jo niin liikkuvia ja vauvan näköisiä <3