Olen kehitellyt np-ultrasta itselleni ihan järkyttävän mörön. Toisaalta ei ihmekään, koska viimeksi se oli mun vauvan kuolemantuomio. Kai mulla siis on oikeus pelätä ja kammoksua. Mutta tämä on mennyt jo ihan hurjiin mittasuhteisiin.
Olen tämän asian vuoksi päässyt neuvolapsykologille. Se on hieno asia. Olen ihan tosissani jo suunnitellut skippaavani ultran (ei mitään järkeä, tiedän!). Olen yrittänyt miettiä etukäteen selviytymiskeinoja: miten löydän autolle takaisin huonojen uutisten tuoman shokin keskellä? Mistä haen saikkua? Miten selviän?
Mua pelottaa mennä sinne ultraan. En näe mitään muuta vaihtoehtoa kun sen, että tulee huonoja uutisia. Mun säkällä ei ole muuta vaihtoehtoa. Mun munasolut on vanhempia kun viimeksi, kun tuli sairas vauva. Ei niistä voi tulla terveitä vauvoja.
Tämä on ihan hirveä solmu, joka on mielessä joka hetki. Pelko ei väisty, eikä se anna sijaa muunlaisille ajatuksille. Ainoa lääke tähän on faktatieto, jonka saan sitten ultrassa.
Muuten menee ihan kivasti. Väsymystä ja pahoinvointia on, mutta olen oppinut elämään niiden kanssa. Vuotoja ei ole ollut, ja suurin keskenmenopelko on mennyt jo ohi. On ihanaa olla raskaana ja kantaa mukana kahta pientä ihmettä <3
Voi! Tsemppiä niin paljon! <3 Eiköhän kaikki ole hyvin!
VastaaPoistaKiitos, toivotaan parasta!
PoistaToivottavasti kaikki on tällä kertaa hyvin ja saat kaksi pikkuista syksyllä kotiin.
VastaaPoistaOlin tänään ultrassa ja siellä oli 6-senttinen vilkas tyyppi, joka vastasi hienosti viikkoja. Olin varma että seula hälyttää, mutta kirkkaasti meni läpi.
Onnea kovasti ja mahtavaa, että kaikki oli hyvin :) Toivon samaa omalle kohdalle.
Poista