Takana on kaksosarkea nyt viisi viikkoa, joista kotona ollaan oltu lähes kolme viikkoa. Mitkä asiat ovat siis muodostuneet haasteiksi ja miten olen niitä lähtenyt ratkomaan (vai olenko saanut ratkottua ollenkaan).
Yöunet: Sairaalassa ja vielä täällä kotonakin alussa vauvat nukkuivat yöt tosi mallikkaasti. Eivät varmaan vielä sellaisessa kohtumaailmassa, missä ei paljon keskellä yötä tarvinnut alkaa hulinoimaan, koska ruoka tuli istukan kautta. Herättelin heitä kolmen tunnin välein syömään ja sain näin ollen itse nukuttua hyvät yöunet syöttöjen välillä. Nyt viimeisen viikon tai vähän reilun, on yöt olleet hankalampia. Jos vauvat heräävät samaan aikaan, on syöttöprojekti nopeampi, kun ei tarvitse toisen kanssa herätä tunnin päästä uudelleen. Mutta tässä on huonona puolena se, että toinen todennäköisesti huutaa nälkäänsä sen 20 min kurkku suorana sillä aikaa, kun syötän toista. Kerrostalossa naapurit kiittää :D Jos vauvat heräävät eri aikaan, voin keskittyä yhteen vauvaan, mutta silloin minulle tulee tuplamäärä herätyksiä yössä. En osaa sanoa kumpi on kivempi tai meille sopivampi tyyli, haemme vielä rytmiä ja meidän näköistä tapaa. Lisäksi B:llä ainakin on ilmaa masussa ja saattaa sitäkin itkeä öisin. Ja näiden lisäksi mä luulen, että tytöt kaipaa syliä nykyään paljon enemmän ja sitäkin jo itkevät.
Ei meillä koko yötä läpeensä itketä. Se suurin rasitus tulee siitä, että saatan heräillä tuplamäärän ja kun hoidan kaksi vauvaa yössä, jää omat unet tosi lyhyiksi. Viime yönä taisin nukkua yli puolen tunnin pätkän vasta viiden jälkeen, mutta sitä edellinen yö taas oli ihan hyvä. Sain useamman parin tunnin pätkän.
Väsymys ei varsinaisesti tunnu vielä päiväsaikaan. Hormoneilla mennään vielä. Ainoa oire, joka omasta mielestäni johtuu väsymyksestä, on näköhäiriöt. Minulla tavallaan sumenee silmissä pari kertaa tunnissa ja jos vaikka luen jotain, tuplaantuu teksti enkä saa siitä selvää. Kellään kokemusta tällaisestä? Googlettamalla ei oikein löytynyt mitään.
Määrittämätön itku: Meillä itketään aika vähän. Päiväsaikaan ei oikeastaan ollenkaan (toki nälästä ilmoitetaan), yöllä hieman enemmän. Oletan tunnistavanani nälkäitkun, mutta kun välillä heti syötön jälkeenkin itkettää, niin olen ihmeissäni. Miksi mun vauva itkee? Kun haluaisi auttaa jotenkin, mutta ei tiedä mikä pienellä on? Nämä määrittämättömät itkut ovat sydäntä raastavia.
Asioiden hoitaminen: Yksin kaupassakäynti, lääkärissä käynti jne. Etenkin nyt, kun vauvoja ei vielä saisi kauheasti viedä ulos, on asioiden hoitaminen osoittautunut hankalaksi. Äitini oli aluksi täällä apuna ja silloin oli tietysti helppo hoitaa kaikki juoksevat asiat. Äitini lähdön jälkeen olen käynyt neuvolassa ja lääkärissä vauvojen kanssa. Lisäksi olen saanut kaupungilta työntekijän, joka käy kerran viikossa 2 tuntia luonani, että saan käytyä hoitamassa pakolliset asiat. Toki kaikki onnistuisi vauvojenkin kanssa, mutta esim. koko viikon korvikkeet on kiva hakea kerralla, yksin, autolla. Vauvatkin saa tietysti autoon ja sieltä ulos, mutta on aika hankalaa hommaa.
Käsien puute sylittelyssä: Kun molemmat haluavat samana aikaan syliin, on aika riipaisevaa jättää toinen unipesään. Se on vaan pakko hoitaa kaikki, myös sylittely, vuoron perään :(
Eli suurimmat haasteet ovat tällä hetkellä rikkonaiset yöt ja niistä kertyvät univelat, jotka eivät vielä vaivaa, mutta tiedän että jossain vaiheessa kaatuvat päälle. Asioiden hoitamiseen olen ratkaisun keksinytkin, joten sitä en varsinaisena haasteena enää pidä. Jossain vaiheessa apu loppuu ja sitten täytyy miettiä uusi ratkaisu. Vauvojen hoidossa ei mitään erityisiä haasteita ole ollut, koska ovat terveistä ja ihania vauvoja, ainoa on tuo itku/ilmavaivat, joihin en vielä ole oikein apua keksinyt. Vauvahieroja on tulossa, josko siitä olisi apua.
Näistä haasteista huolimatta suurin osa ajasta on ihanaa ja nautinnollista! Esimerkiksi nyt olen tätä kirjoittanut taukojen kanssa yli tunnin, juonut kahvia, pessyt pyykkiä ja tuttipulloja ja tytöt ovat nukkuneet kuin enkelit. Tänään vietetään yökkäripäivä eli kotona vaan löllytellään yöpaidoissa :) Ihanaa <3
Voin niin kuvitella, millainen tuska tulee, kun molemmat vauvat itkee ja vain toisen voi ottaa syliin. Alussa olin itse synnytyksen jäljiltä niin kipeä, etten voinut aina hyssytellä ja sylitellä vayvaa, kun se itki. Homma jäi isälle, ja kyllä minun oli sitä itkua vaikea kuunnella vierestä silloinkin, vaikka tiesin, että vauvalla on toisen vanhemman syli sijnä kuitenkin. Se on se äidin tuska, kun tahtoo viedä pieneltä kaikki murheet pois.
VastaaPoistaVoisiko tuohon sylittelyongelmaan kokeilla lähiviikkoina, kun vähän vielä kasvavat, sellaista, että otat itseltä paidan pois, tytöt vaippasilleen ja menette koko kööri peiton alle. Toinen tytykkä toiseen kainaloon ja toinen toiseen. Molemmat pääsisivät äidin iholle siinä ❤ ymmärrän kyllä, että tähän asanaan asettumisessa voi olla omat haasteensa..