Kalenteri on sopivasti täynnä kaikkea. Neuvolaa, neuvolapsykologia, neuvolalääkäriä, kasvukontrollia, kotiutumiskontrollia, lastenvalvojaa, perheohjaajaa, ystävien vierailuja. Ja sitten on ihan "tyhjiä" päiviä, jotka vietetään yökkäreissä eikä tehdä mitään ihmeellistä.
Vauvojen myötä kaikki itsestäänselvyydet ovat muuttuneet luksukseksi. Mutta samalla vauvat ovat opettaneet mulle yhden elämän tärkeimmistä asioista, jonka olin kai vähän päässyt unohtamaan ennen heidän syntymää: olen oppinut ihan uudella tavalla nauttimaan pienistä asioista. Muistan varmaan ikuisesti sen fiiliksen, kun sairaalassa ollessamme hoitaja otti vauvat hoitoon ja käski minut lenkille. Aurinko paistoi ja poikkesin cappuccinolle ihanaan kahvilaan. Istuin siinä, nautin auringosta ja hyvästä kahvista ja koitin käsittää, että mulla on kaksi tytärtä tuolla parin kilometrin päässä sairaalassa. Se onnen tunne.
Eilen käytiin neuvolassa ja silläkin reissulla nautin ihan mielettömästi syksyn väreistä ja siitä, että tytöt olivat kasvaneet todella hienosti. Ja siitä, että selvisimme hienosti ensimmäisestä oikeasta vaunureissusta ja että vaunut mahtuivat kaikkiin hisseihin (siis todellakin elämän pieniä iloja!).
Äsken kävin saunassa. Sekin oli niin rentouttavaa. Ja kaikki meni hyvin: tytöt nukkuivat, mulla oli itkuhälytin päällä ja hyvin meni.
Tämä on kyllä hienoa aikaa <3
Kuulostaa tosi kivalta!
VastaaPoistaItselläni on just tuon suuntainen mielikuva mahdollisesta lapsiarjesta: leppoisaa kotona puuhailua, ystävien vierailuja ja erilaisia kivoja asiointireissuja yhdessä vauvan kanssa. Sitten kuitenkin aina kuulee sanottavan, että vauva-aika on sitä että koko ajan väsyttää, mitään ylimääräistä ei jaksa tehdä ja elämä menee kuin sumussa eikä koko homma vasta yhtään niitä ruusuisia odotuksia mitä etukäteen on kehitellyt. Ehkä se sitten on toisaalta niin, että tuosta asiasta ei ole mitään yhtä totuutta. Mutta joka tapauksessa kiva lukea tällaista aidosti positiivista kuvausta vauvojen kanssa elämisestä! Ehkäpä monella itsellisellä äidillä on sellainen tilanne, että se lapsi/lapset ovat NIIN toivottuja, että pienistä asioista todella osaa nauttia.
Kyllä mäkin väsynyt olen ollut välillä, mutta siitä huolimatta olen nauttinut ja jaksanut puuhastella kaikenlaista. Mulla ei oo koti ollut ikinä näin siisti kun nyt :D
PoistaAion kyllä tehdä postauksen niistä negatiivisistakin asioista, niitäkin on vastaan tullut, mutta silti tähän mennessä 95% on ollut positiivista.
Piti oikein monen päivän jälkeen palata vastaamaan tähän, kun en saanut tuota kommenttia mielestäni. Uskallan väittää, että meillä vauva oli NIIIIIIIIN toivottu, mutta silti välillä oon ihan pihalla maailman menosta kun olen niin väsynyt. Osaan nauttia kyllä kaikista pienistä jutuista vauva-arjessa, vaikka välillä uusi tilanne ja väsy itkettääkin. Kaikki äidit kokee arjen ja siihen liittyvät asiat eri tavoin. En näe että homma on niin mustavalkoinen että jos välillä arki tuntuu raskaalta niin vauva olisi vähemmän toivottu. Ihania vauvapäiviä kaikille <3
PoistaSe väsy iski itsellä 8 kk kohdalla. Alkuun on niin hormonihuuruissa sekä onnesta sekaisin ����
VastaaPoistaMulla se väsymys on iskenyt kyllä jo ihan tässä kuukauden kohdalla :D Vaikka nuo pimpulat nukkuisivat ns. hyvin, eivätkä kauheasti turhia itkeskelisi, on yöt silti todella rikkonaisia kahden kanssa.
PoistaSen mäkin olen huomannut, että hormonien voimalla jaksaa aika hyvin pyörittää tätä rumbaa.