Itse kohtasin eilen ensimmäisen virallisen kaksoskommentoijan. Olin ylittämässä suojatietä, kun iäkäs rouva pysäytti minut. Kyseli, että siinäkö on kaksoset ja sitä ihan perus small talkia, että hänenkin siskollaan on ollut ja on varmaan rankkaa ja niin edelleen. Sitten rouva kysyi, että onko minulla kiltti mies. Vastasin, että olen vauvojen yksinhuoltaja. Mummo kysyi, eikö isä edes näe vauvoja tai ole millään tavalla vauvojen elämässä. Tässä kohtaa menin jotenkin lukkoon, kun en halunnut olla epäkohtelias, mutta eihän mun elämä kellekään kadun tallaajalle kuulu. Vastasin, että oli oma valintani, ettei isää ole ja että sellaista ei todellakaan ole lasten elämässä. Mummo kommentoi vielä, että niinhän se on, parempi olla ilman miestä kun huonon miehen kanssa.
Tuo oli peruskauraa. Ihan peruskuvio etenkin vanhempien ihmisten kanssa, joille lasten hankinta yksin/ klinikalla ei ole ihan arkipäivää. Eikä tuossa mitään. Lähinnä herätti ajatuksia sen suhteen, kuinka paljon haluan kertoa tuntemattomille tilanteestani. Noita kyselijöitä nimittäin tulee riittämään. Tavallaan olen erittäin ylpeä yyhoo ja pidän itseäni rohkeana ja supernaisena, kun olen tähänkin asti jo selvinnyt. Siksi voin ihan hyvin kertoa kaiken avoimesti. Mutta toisaalta: eihän kellekään tuntemattomalle kuulu mun henkilökohtainen elämä millään tapaa. Miten vastaan, jos tuollaisia uteluita tulee? Olisiko ollut parempi vaan mummolle vastata, että mulla on kiltti mies ja jatkaa matkaa?
En varmaan koskaan lakkaa ihmettelemästä sitä, miksi raskausmahan tai vauvojen myötä äidin elämästä tulee kaikille vapaata riistaa. Ei mun miesasioista kukaan ulkopuolinen ole aiemmin tullut mitään kadulla utelemaan :o Vitsillä ja huumorillahan mä suurimman osan olen ottanut, mutta ilmiönä tämä on jotenkin niin käsittämätön, että tästä voisi vaikka väitöskirjan kirjoittaa :D
Meille syntyi tänään klo 6:32 tyttö. Laskettu aika oli maanantaina. Hassua että sulla oli vasta mun jälkeen laskettu aika ja sulla on ollut tytöt jo niin kauan. :)
VastaaPoistaOih, ihanaa <3 Onnea sylin täydeltä :) Aika menee niin nopeasti. Tavallaan tuntuu, että vastahan munkin tytöt syntyivät, mutta hehän ovat jo viisiviikkoisia!!
PoistaSe on ihan totta, ettei kuulu kenellekään, mutta olen huomannut, että on tavallaan pakkokin olla avoin ja rehellinen. Lapsethan kasvavat ja utelut ei suinkaan lopu vauvavaiheeseen, joten eipä sitä voi myötäillä nuuskijoiden olettamuksia, kun lapsilla on jo ymmärrystä ja saattavat jopa itsekin reippaina yksilöinä sanoa, ettei mulla ole isää. Inhottavinta on sitten nämä jankkaajat, että "kaikillahan nyt isä on". Kaiken kaikkiaan olen kyllä saanut ihan positiivisia kommentteja, että on ollut fiksua hankkia lapset yksin ja kunpa minäkin olisin. Myös miehiltä on tullut kommenttia, että olisipa meillekin mahdollista.
VastaaPoistaOnneksi suurin osa kommenteista on juurikin niitä tsemppaavia ja positiivisia :)
PoistaMinulla on puolitoista viikkoa kaksosiasi vanhempi ihan yksin (IVF:llä) hankittu vauva. Itse olen kertonut ainoastaan lähipiirille ja ystävilleni vauvan todellisen "alkuperän". Suuri osa hyvänpäivän tutuista (joiden kanssa en ole tekemisissä vapaa-ajalla) olettaa jotain aivan muuta, enkä ole vaivautunut oikomaan toisten käsityksiä. Mielestäni kun asia ei toisille kuulu :) Raskaus oli todella rankka ja huoli vauvasta oli kova, joten itse en jaksanut olla mikään superyyyhooo ja mahdollisesti puollustaa valintojani, kun pelkäsin itsekin raskauden lopputulosta. Vauvan kasvaessa toki ollaan sitten avoimempia, mutta nyt mennään linjalla, että "juuh, on tanskalainen isä", kun joku satunnainen ohikulkija ihastelee vauvan hiusmäärää ja utelee jos vauva on ulkomaantuontia ;)
VastaaPoistaNäinhän se on! Jokainen päättää ihan itse, mitä kertoo ja kenelle. Ei ole mitään oikeaa tai väärää tapaa. Munkin täytyy vaan keksiä joku naseva vastaus. Raskausaikana toimi hyvin "Tämä on mun oma projekti"- tyyppinen vastaus ja monen utelut jäi siihen. Mutta sitten jos joku alkaa jankkaamaan, että "kaikillahan on isä", niin siihen en osaa vastata muuta kun että eipäs oo :D
Poista