Jos nyt saisin palata tämän vauvaprojektini alkuvaiheisiin, niin tekisin joitain isoja ja joitain pieniä asioita erilailla. Mitään en siis kadu ja kaikki on mennyt näinkin tosi hyvin ja on saavutettu se, mitä lähdettiin hakemaan. Mutta haluan tehdä pienen koosteen ihan vaan muille, jotka ovat suunnittelemassa lapsen hankintaa tai jo matkalla siihen. Ja nämähän on tietysti vaan minun omia henkilökohtaisia huomioita, ei yleispäteviä totuuksia :)
Projektin aloittaminen
Havahduin tähän perheen perustamiseen vuonna 2015. Olin tuolloin 36- vuotias. Nyt kun olen kahden vauvan äiti, olen 38- vuotias. Aikaa tähän siis meni kaksi vuotta. Jos olisin aloittanut tämän projektin viisi vuotta aikaisemmin, olisin voinut ainakin harkita vielä yhden lapsen saamista. Tämä on kauheaa myöntää, mutta mullahan on nyt ensimmäistä kertaa elämässäni vauvakuume. Olisi ihanaa saada vielä vaikkapa pikkuveli tytöille :) Mutta luotan, että tämä on vain hormonien aikaansaannosta ja menee itsestään ohi. Ihan aikuisten oikeesti mulla ei ole rahaa eikä resursseja enää uusiin vauvoihin. Mutta hauskaa huomata, että minuunkin iski vauvakuume :D Jos jotain voisi muuttaa, olisin aloittanut projektin vaikkapa viittä vuotta aiemmin.
Mahakuvat
Olisin halunnut hyvät mahakuvat, koska kyseessä oli ensimmäinen ja viimeinen raskauteni. Sairaalaan joutuminen sekoitti pakan ihan täysin loppuraskauden osalta, joten kuvat jäi ottamatta. Jos saisin tehdä jotain toisin, olisin hyvissä ajoin ottanut kunnon raskauskuvat.
Vaatteiden + muiden tavaroiden ostaminen
Olen haalinut aivan liikaa vaatteita kirppiksiltä. Suurin osa jää luonnollisestikin käyttämättä. Nyt viisastuneena tekisin niin, että panostaisin laatuun ja ostaisin vaatteita tai tavaraa sitä mukaa, mitä arjessa huomaan tarvitsevani. Ostin esimerkiksi rintapumpun ja muita imetykseen liittyviä tavaroita, jotka jäi kokonaan käyttämättä :/ Ja olisi pitänyt uskoa niitä, jotka kertoivat että kietaisubodyt toimii. Niinpä, ne on parhaita ja kaikki pään kautta pujotettavat onkin jääneet käyttämättä.
Auton vaihto
Mun autossa ei ole takaovia. Onneksi en tarvitse autoa kauheesti, mutta kyllä ne takaovet helpottaisi elämää kummasti. Tässä vauva-arjessa en jaksa alkaa autoa vaihtamaan, mutta jos olisin tajunnut, olisin sen tehnyt ennen raskautta tai raskausaikana. Olemme tasan yhden kerran käyttäneet koko porukalla autoa kotiutumisen jälkeen...ei kiinnosta yhtään alkaa ahtamaan turvakaukaloita takapenkille. Tällä viikolla joudumme taas tuon operaation eteen, kun lähdemme new born- kuvauksiin. Ahdistaa jo etukäteen!
Ps. En vieläkään ole päätynyt mihinkään ratkaisuun toppahaalareiden osalta :D
Hyviä huomioita, joita ei aina tajua tulla ajatelleeksikaan :) Muistan, kun ystäväni harmitteli sitä, ettei ottanut esikoista odottaessaan ollenkaan mitään masukuvia, niin olen siitä oppineena itse koittanut muistaa ottaa edes silloin tällöin jotain masukuvia muistoksi :)
VastaaPoistaJa tuosta auton vaihtamisesta oon kyllä kans niin iloinen, että sillon vajaa parisen vuotta sitten uskallettiin viimein vaihtaa meiän pikku hatchback farmariin :) Vaikka meiänkin odotuksen odotukseen meni "vähän" ylimääräistä aikaa, niin ainakin voi huokaista helpotuksesta, että autokin on saatu jo maksettua pois, kun lapsi viimein saapuu kotiin :) Yksi rahahuoli vähemmän.
Onnea sinne teille auton vaihdosta! Voin sanoa, että kyllä se farkku on varmasti pienten lasten kanssa ihan paras :) Ihan kateellisena täällä kirjoittelen...;)
PoistaMinulle kanssa iski aivan mieletön vauvakuume (siis oli minulla jo aikaisemmin, mutta tämä on ihan omaa luokkaansa ;)) kun vauvan sain. Itse kanssa harmittelin, etten hakeutunut hoitoihin aikaisemmin, jotta näitä saisi tusinan ;) Periaattessa minulla on pakkasessa vielä kolme potentiaalista vauvaa, joiden istutusyritykset saa aloittaa vuoden päästä, mutta jos niistä ei tule vauvoja, en usko, että enää uusia munia onnistunut munimaan. Mahakuvien puuttumista minäkin olen ehtinyt harmittelemaan samoin sitä, että olin niin kipeä alkuviikkoina, että vauvankin kuvaaminen jäi puolitiehen. Mutta näillä mennään ;)
VastaaPoistaMullakin on kolme olkea ostettuna, mutta laitoin ne myyntiin. Mutta olisihan se vaan niin ihanaa saada vielä yksi vauva ;)
PoistaMua harmittaa kanssa se, etten kerennyt/tajunnut kuvata vauvoja enempää alkuviikkoina. Oikeastaan vasta nyt, kun tytöt on 8 viikkoisia (apua!), olen alkanut heitä kunnolla kuvaamaan.
Vauvakuume todennäköisesti hormonaalista, sillä itsekin olisin ollut suurinpiirtein heti sairaalasta päästyäni valmis kakkoskierrokseen! :D Onneksi järki kuitenkin voitti ja tietysti niitä lapsia ei niin vain "hankita", kun pitää tehdä se klinikan avustuksella. Omilla lapsillani siis hieman nykytrendiä suurempi ikäero, mikä on kyllä tehnyt (yh:n) elämästä helpompaa.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä myös siitä, että ei ihan oikeasti kannata ostaa sitä tavaraa/vaatetta kauheasti etukäteen. Vasta käytännössä tosiaan tietää esim. juuri että minkä tyyppisistä vaatteista pitää (myös lapsen vartalonmalli!) ja olen kyllä tyytyväinen, että itse en hankkinut imetykseen liittyen kuin käsikäyttöisen pumpun, mikä jäi sekin lähes kokonaan käyttämättä, kun siirryttiin pelkästään korvikkeeseen. Jopa pinnasänkykin on ollut meillä turha ihan ensimmäiset kuukaudet, kun nukkuivat yöllä vieressä ja päiväunet ties missä. Vaunut/rattaat on siinä mielessä ärsyttävä hankinta, että niitä tarvitsee heti, mutta sekin selviää vasta käytännössä, että ovatko omaan elämänmenoon sopivat. Itse en ollut ikinä työntänyt vaunuja ennen kuin sain esikoiseni, mutta onneksi tuli tehtyä suht ok hankinta.
Just tänään järkytyin meidän vaatemäärästä! Saatiin tänään taas jättikassi vaatteita ja jo nyt näkee, että osa jää käyttämättä.
VastaaPoistaAuto meillä on ollutkin jo farmari, ihan koirienkin takia :)
Kiva tää tämmöinen postaus!
Keskimmäistä lasta odottaessa en ottanut mahakuvia kuin muutaman ja nekin vaan kännykällä peilin kautta ja se harmitti. Nyt kolmatta odottaessa korjasin vahingon ja otettiin joka viikko kuva, kun rv vaihtui. Toki vasta sitten kun alkoi olla maha jota kuvata. :)
VastaaPoistaHaaveilen jo neljännestä, vaikka kolmas on vajaa 3 viikkoa vasta. Ja järki sanoo että tää on nyt tässä. :D
Ostin tänään toisenkin rintapumpun, kun tuli edullisesti kirppiksellä vastaan. Ennestään oli Medela ja nyt ostin Aventin. Luovutan äidinmaitoa, niin halusin kokeilla toisenlaistakin pumppua.
Kukapa ei olisi pohtinut näitä asioita jälkeenpäin. Nyt kun itse mietin, olisi pitänyt ottaa edes vähän enemmän mahakuvia (peilin kautta/kumppanin kanssa), studiokuvista en niin välitä, ja ne nb-kuvat vaikka mihin väsymykseen. Mutta eniten jäin miettimään, olisiko imetys onnistunut, jos olisin heti alkuun panostanut imetykseen väsymyksestä huolimatta. Samoin valmistelut jäi puolitiehen kun kirjoitin yo-kokeita viikkoa ennen synnytystä :D Ja olisihan sitä ajoitusta voinut miettiä, kun molemmat opiskeltiin vauvan ensimmäinen vuosi. Mutta nyt ne on jo ohi ja haluaa keskittyä nykyhetkeen ja tulevaisuuteen.
VastaaPoistaMinulla ei ole kyllä vauvakuumetta tullut. Nuorempaa sisarusta mietin hetken, mutta koska ensimmäinen vuosi oli niin raskas, että uudestaan en lähde samaan, ennen kuin vähän aikuistun. Lopulta tulin siihen tulokseen, että halusinko uutta vauvaa vain sen takia, että voisin tehdä asiat paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. Se tuntuu jotenkin niin itsekkäältä, että seuraavaa harkitsen, kun oikeasti haluan sitä toista lasta :D